Viikon Vindexi -blogi
Topiantti Äikäs, kommodori


26.6.2019

Purjehduskelit parhaimmillaan!

Vesi lämpenee, aurinko paistaa ja tuultakin on luvassa. Kesä, ja kesäloma, on purjehtijan parasta aikaa. Suunnitellut kesälomareissut Koti-Saimaalla tai maailman merillä toteutuvat, kohdataan uusia tuttavuuksia ja paikkoja, puolustetaan aiempia voittoja ja otetaan uusia. Näinhän se menee.

Saimaa ja Vuoksen järviallas kiinnostaa muualla purjehtivia ja veneileviä. Kuten aiemmin olemme informoineet, niin Saimaa Geopark -tavoite etenee vahvasti kohti maalia – Unesco Global Geopark-statusta. Eteläisen Saimaan alue todettiin maailman mittakaavassa ainutlaatuiseksi geologiseksi luonnonympäristöksi, jolla on omalaatuinen ja rikas kulttuurinen perinne. No onhan se! Saimaa Geoparkin organisaatio viimeistelee seuraavan noin 11 kuukauden aikana status-hakemuksen loppuun ja olen vakuuttunut siitä, että Unescon Geopark-neuvosto ja kanssamme samaa mieltä: Saimaan alueen Geopark-status vahvistetaan vuoden 2021 UGG-kongressissa. Lisätietoa saimaageopark.fi -sivustolta

Kansallisella tasolla Saimaa ja Vuoksen järviallas nousi uudelle tasolle Järvi-Suomen Peruskirjan allekirjoittamisen myötä. Kesäkuun alussa, 5.6., kaikkiaan 42 Saimaan ja Vuoksen järvialtaan alueen kehittäjäorganisaatiota (kunnat, kaupungin, maakuntien liitot ja ELY-keskukset) allekirjoittivat historiallisen asiakirjan. Peruskirja sitouttaa alueen suojelemaan alueen vesistöä ja edistämään alueen elinvoimaa etsimällä uusia tutkimuksen ja tuotekehityksen tapoja luoda alueesta vastuullinen, yhteistyötä korostava ja uusia kehityspolkuja Järvi-Suomen parhaaksi. Lisätietoja aiheesta esim. tästä linkistä.

Eteläiselle Saimaalla kisataan Saimaa Geopark Regatassa heinäkuun 20.–21. Kisakeskuksena toimii JVS:n Likosenlahden tukikohta. Lauantaina on luvassa nopeatempoinen ratakisa ja sunnuntaina on vuorossa taktinen ja jännittävä matkakisa. Saimaa Geopark Regatta on kolmen seuran, JVS:n, ImPS:n ja LrPS:n yhteisenä projektina. Tarkoituksena on kasvattaa kisailusta – niin Race- kuin Klubi-luokkaan – kiinnostuneiden venekuntien määrää ja samalla kartuttaa Saimaan alueen purjehtijoiden veneenkäsittelytaitoja ja purjehdusosaamista. Seurat ovat lähteneet kehitystyössä siitä, että rakennamme tapahtumaa maltillisesti ja pyrimme vuosi vuodelta löytämään uusia kisaajia ja kisamuotoja, jotka lisäävät kiinnostusta Regattaa kohtaan.

Suotuisia tuulia LrPS:n venekunnille ja kaikille Saimaan seilaajille! Tsemppiä Savon Regattaan osallistuville ja leppoisia hetkiä Mäntzin ja Parkonperän tukikohtiin…

Vesillä tavataan!

 


31.1.2019

Maailmanhistorian ensimmäinen

Maailmanhistorian ensimmäinen ”Wilmanrannan Saalinki & Salaatti” -seurailta pidettiin 31.1. LrPS:n Purjehduskeskuksessa. Ajatus yhteisten teemailtojen pitämisestä ei ole uusi, mutta nyt toteutettu konsepti on. Tilaisuuden nimi on poimittu jäsen Miika Himmiltä, jonka yhteydenotto toimi ratkaisevana tekijänä seurailtojen kehittelyyn.

Saalinki & Salaatti kerää yhteen seuraväkeä ratkomaan LrPS:n toiminnan kannalta tärkeitä asioita. Tapahtuma toimii eräänlaisena seuran hallituksen testikenttänä ja toisaalta työrukkasena. Sen kautta sekä koetellaan että pannaan käytäntöön niin vuosikokouksessa päätettyjä toimintoja kuin hallituksen kautta kulkevia hankkeita.

Ensimmäinen Saalinki & Salaatti -ilta keräsi tiiviin, mutta erittäin avoimesti ja reippaasti keskustelleen ryhmän. Saimme myös vierailijan naapuriseurasta – tapahtuma kutsu oli tavoittanut LMS:n kommodori Virve Juntusen ja hän osoittautui mainioksi keskustelukumppaniksi erilaisissa seura- ja yhdistystoiminnan tilanteissa.

Pienen pohjustuksen jälkeen päästiin asiaan. Pääpointti seurailtojen järjestämiseen on, että voimme kiireettömästi mutta napakasti käsitellä seuralle tärkeitä aiheita. Käsittelytavaksi sovittiin, että käsillä olevia kysymyksiä käsitellään reilusti ja avoimesti – kuitenkin niin, että emme ripottele päällemme tuhkaa, vaan teemme ratkaisukeskeistä työtä seuran hyväksi.

Aluksi esittelin muutamia teemoja, joita seurailloissa voisi käsitellä. Näistä keskeisimpiä ovat juniori- ja kevytvenejaoston elvyttäminen, kilpailutoiminnan turvaaminen sekä esimerkiksi uuden ympäristöjaoston toiminnan linjaaminen. Näiden aiheiden lisäksi todettiin se, että Saalinki & Salaatti -seurailloissa voidaan käsitellä myös jäsenten ehdottamia teemoja. Paikalla olleiden kanta oli myös, että tapahtuma pidetään avoimena kaikille purjehduksesta ja veneilystä kiinnostuneille. Tapahtumakutsua on siis syytä jakaa muun veneväen keskuuteen Lappeenrannassa ja muualla Etelä-Karjalassa.

Itse haluan myös haastaa seuran jäseniä: mikä olisikaan mielenkiintoisempaa kuin kuulla s/y Triandan Jussin ja Sallin alustus aiheesta ”Vene ja koira” tai saman kaksikon pohjustus teemasta ”Vene- ja tukikohtaruokailun teoria ja käytäntö – pitkä oppimäärä”. Yhtälailla olisi kiinnostavaa kuulla ja keskustella s/y Onyxin Ahos-Matin ja hänen kilpamiehistön alustamasta aiheesta ”Kovaa ja korkealle – ryhmädynamiikan hyödyntäminen kisatilanteessa”. Wilmanrannan varauskalenterissa on vielä monta torstai-iltaa vapaana näitä – ja monia muita – aiheita varten.

Ensimmäisessä Saalinki & Salaatti -tapahtumassa ratkaisukeskeistä pohdintaa harjoitettiin tosimielellä junioritoiminnan kehittämiseksi. Työkaluna käytettiin FICS-analyysiä, jossa pyritään tunnustetusta ja tietoon pohjautuvista lähtökohdista, löydöksistä (’findings’) edetään asiaa selittävien tekijöiden (’insights’) ja johtopäätelmien (’conclusions’) kautta konkreettiseen ratkaisuun (’solutions’), jossa määritellään toimenpiteet, vastuuhenkilöt ja toiminnan aikataulu. FICS-analyysi pohjautuu tietojohtamisen ideaan ja työkalun etuihin voi perehtyä vaikkapa Solvea Oy:n kotisivujen kautta.

FICS-työkalua toteutettiin niin, että lähtökohdaksi asetettiin neljä juniori- ja kevytvenejaoston nykytilaa koskevaa näkökulmaa (löydöstä), jotka ovat seuralaisten tiedossa ja jotka ovat yhteisesti jaettu. Ne olivat: 1) seuran 450 jäsenestä alle 20 kpl on ”junnuja”; 2) Junnujaosto ei ole toiminut useaan vuoteen; 3) LrPS:llä on hyvä kalusto junnuille; 4) Kevytveneillä voi parantaa seuran näkyvyyttä. (Kuten näistä huomataan, niin löydöksen ei aina välttämättä tarvitse olla negatiivinen.)

Tämän jälkeen yleisö osallistui kirjaamaan edellisiä löydöksiä selittäviä tekijöitä. Niitä kirjattiin lähes kolmekymmentä kappaletta (28)! Niistä johdettiin kutakin aihealuetta koskevat johtopäätökset, joita saatiin aikaan yli kaksikymmentä (22) – Näiden vaiheiden kirjaamiseen meni aikaa parikymmentä minuuttia. Työskentely oli tehokasta ja hyvin, hyvin keskustelevaa.

Tämän jälkeen alkoi analyysin haastavin osa: käytännön ratkaisujen muokkaaminen. Kullekin johtopäätelmälle kuului kirjata konkreettinen toimenpide, jolla kukin aihealue päästään taklaamaan – kuka tekee ja mitä, missä aikataulussa ja kuinka asia resursoidaan.

Illan parasta antia oli, että saimme aikaan kymmenkunta aivan konkreettista toimenpidettä, joilla junioritoiminnan elvyttäminen voidaan toteuttaa tämän kevään aikana. Pystyimme kirjaamaan täsmälliset vastuuhenkilöt tai muut toimijat, aikataulut ja tehtävän keskeiset sisällöt. Tiiviisti työskennellyt seuraväki kävi samanaikaisesti syvällistä keskustelua LrPS:ssa vallitsevasta seurakulttuurista, sen vahvuuksista ja mahdollisista painolasteista, uusista toimintatavoista sekä ”out of the box” -tyyppisestä asenteesta, jolla seuratyöhän on suhtauduttava.

Samaan aikaan muistutettiin myös siitä, että LrPS ry toimii vapaaehtoisvoimin ja seurassa ei lähtökohtaisesti ole ”pakko” tehdä mitään. Tämä on aivan totta, mutta yhtälailla on totta, että ”seura olemme me”. Oma arvioni on, että FICS-analyysiä (tai muuta vastaavaa työkalua) hyödyntämällä voimme lähestyä viileästi myös muita seuratyön ongelmakohtia – ja myös vahvuuksia tehdäksemme niistä entistä toimivampia.

Seuraillat jatkuvat – ellei muuta ilmoiteta – seuraavan kerran torstaina 21.2. matkapurjehdus-teemalla, jolloin kuulemme s/y Mantan ihmeellisistä matkoista eteläisellä pallonpuoliskolla. Sitä seuraavat kalenteroidut teematorstait ovat 21.3. (Venemaalit ja Saimaa-asiaa) ja 25.4. (Matkapurjehdus merelle ja KuoPS:n eskaaderi Tallinnan). Kuten todettu, niin keväässä on monta torstaita vielä vapaana – monelle muulle aiheelle… Törmälän Ville ottaa kalenterivarauksia vastaan.

Maailmanhistorian ensimmäinen Wilmanrannan Saalinki & Salaatti -seurailta osoitti, että LrPS:n jäsenet ovat valmiita napakkaan ja avoimeen keskusteluun. Monenlaiselle seuratyölle on tilausta ja väylä on nyt auki – olkaa hyvä!

 


12.1.2019

Lumen paino

Keskitalvi. Purjehtijaa mietitytti.
Lunta oli tuiskuttanut pariin otteeseen pihan täyteen. Mitenköhän veneellä..?
Tikkaat auton takakonttiin ja rantaan! Talven käytännössä ensimmäinen aurinkopäivä oli kerännyt kulkijoita rantapoluille ja jäälle. Karhusaareen lanatulla baanalla oli kivasti kulkijoita.
Voi kuvitella, että laavulla tuprusi nuotio ja makkara kypsyi.

Purjehtija kipusi paattiinsa ja totesi tilanteen olevan hallinnassa.
Pieni könyäminen kannella ja lumien puistelu pressulta kasteli takinselkämyksen. Sisäpuolelta.
Kajuutassa oli kaikki kunnossa ja ilma tuntui kiertävän hyvin sekä pressun alla että veneen sisällä.
– Paljonkohan tuota lumikuormaa oikein tähän kertyy, mietti Purjehtija ja niisti.

Laskeutuessaan alas hän tapasi kävelytiellä Kollegan, joka sattui sopivasti kohdalle vilkkaan koiransa kanssa.
– Terve!
– Terve! Kävit kopistelemassa lumet, Kollega totesi.
– Joo, aamupäivällä putsattiin kotona kesäkeittiön kattoa ja aatelin, että millaisia kuormia lumi aiheuttaa veneelle, pressukatoksille ja venepukeille, Purjehtija kertoi.

Kollega vaihtoi jalkaa. Ilmeestä näki, että laskukone surahti käyntiin. Kollega sipaisi säämiskäisellä hanskalla partaansa.
Koiransa oli kiinnostuneempi kävelytien lumipenkasta.
– Niin, onhan siinä pressupintaa. Jos aatellaan, että 11 metriä pituutta ja vaikka keskimäärin kaksi metriä leveyttä… siis per laita eli kertaa kaksi. Yli neljäkymmentä neliötä. Ja jos aatellaan, että kuutio on jotain 180 kiloa, niin mahdollisesti…
– Hetkonen!, hätkähti Purjehtija. 180 kiloa kuutiossa?
– Joo, sellaisia lukuja SYKE:n taulukoissa on. Tietysti riippuu siitä mikä on vesiarvo. Arvioisin, että tää pakkaslumi ei ole niin painavaa, tällaista höttöä. Mutta jos otetaan vaikka 150 kiloa, niin…
– Siis: jos lunta on vaikkapa 15 senttiä neliöllä, niin about kuusi neliötä on kuutio. Ja jos tuossa oli, noh, sanotaan vaikka se 40. Sehän tekee…
– Vähän vajaan tonnin. Eli noin kuusi ja puoli kertaa sataviisikymmentä, siis kuivaa pakkaslunta.
– Tarkalleen 975 kiloa, summasi Kollega, joka on aina, pikkupojasta saakka, ollut hyvä päässälaskussa. Siitä on apua, kun on rakennustekniikan insinööri.
– Jestas. Onneksi on käyty keulagastien kanssa pudottelemassa jo aiemmin lumia talven aikana. Mietis millaisia lisäkuormia siitä tulee…? Toki paatti itsessään painaa viisi ja puoli tonnia, mutta silti…, mietti Purjehtija ja katseli ympärilleen muutamia veneitä.
Eräissä kinokset näyttivät sitä, että ne oli peräisin jo itsenäisyyspäivän alla olleesta myrästä.

Purjehtija ja Kollega miettivät tilannetta vielä muutaman näkösällä olevan veneen osalta.
– Onhan toki niin, että suurin osa veneistä lepää kölinsä päällä, niin kuin tuo Mustakissa. Toisaalta voi miettiä, että onko kölin ja rungon rakenteet tarkoitettu ylhäältä tulevaan rasitukseen… hmm…, pohdiskeli Kollega ja jatkoi:
– Enemmän köli ja tukikehikko on mietitty niin, että sen pitää ottaa vastaan niitä voimia, joita veneen kallistus aiheuttaa. Ja jos sattuisi ajamaan kiville, niin iskuja takareunasta pohjaan.
– Näinhän se varmaan on, myönsi Purjehtija.

Kollega oli jo aiemmin käynyt pudottamassa lumet veneensä päältä, joten heidän osalta asia oli kunnossa.
Purjehtija huikkasi vielä, että terveisiä perheelle ja sanoi vinkkaavansa tutulle seuran hallituksen tyypille, että asiasta olisi hyvä muistuttaa jäseniä. Hyvissä ajoin ennen kuin lunta tulee lisää ja lumen vesiarvot kasvavat kevättä kohden.
Ja ennen kuin…

 


1.11.2018

Syyskokouskuulumisia

Keskiviikkona 14.11. järjestetään LrPS:n syyskokous. Muutama sana tulevista kokousasioista:

Seuran talous on vakaalla pohjalla. Jäsen- ja muut maksutulot turvaavat seuran eri jaostojen toiminnot kestävällä tavalla. Maksujen osalta ei ole korotustarpeita. Seuran tilanne on siis hyvä ja esimerkiksi tarvittavat tukikohtien kunnostukset voidaan suorittaa suunnitellusti.

Olemme hallituksessa miettineet toiminnan tavoitteita huolellisesti. Pidemmän aikajänteen tavoitteet tulee LrPS:ssa olla korkealla! Hallitus esittää määrä-, sisältö- ja jatkuvuustavoitteet seuratyön kehittämiseksi. Ne sisältävät yksityiskohtaisempia osatavoitteita, joita voidaan jalostaa kussakin jaostossa ja toiminnossa halutulla tavalla. Mielestäni tämä antaa liikkumavaraa jaostojen toiminnalle.

Tavoitteita on tarkasteltava myös kaikkien seuralaisten kannalta: sisältötavoitteeseen kuulu, että meidän pursiseuran jäsenet toimivat ympäristöä ja Saimaan vesistöä kunnioittaen ja kiinnittävät esimerkiksi huomiota veneidensä pohjamaaleihin: lähtökohtana tulee olla, että LrPS:n veneissä käytetään vain sisävesillä sallittuja pohjamaaleja, jotka eivät sisällä vesiekologiaa haittaavia ja ympäristölle vaarallisia aineita.

Kokouksessa tehdään myös henkilövalintoja. Olen sanonut, että jos jäsenistö haluaa, niin minulla on mielenkiintoa jatkaa kommodorina. Koen, että työ seuran hyväksi on lähtenyt kunnolla käyntiin ja olen varsin motivoitunut hoitamaan tätä tehtävää.

Seuratoiminnassa yleishallinnolla on tärkeä rooli. Hallituksen kokoonpanoa onkin tarkoitus täydentää henkilövalinnalla seurasihteerin tehtävään. Seurasihteerille kuuluvia tehtäviä ovat mm. seuralle saapuvan postin seuraaminen ja välittäminen eteenpäin vastuuhenkilöille. Vapaaehtoistoiminnalle perustuvassa yhteisössämme on ensiarvoisen tärkeää, että kaikki paperit ja mapit pysyvät ojennuksessa. Palaamme asiaan syyskokouksessa.

Kuten on jo aiemmin todettu, niin Isotalon Tommi luovuttaa kilpailujaoston viestikapulan eteenpäin. Tommi on todennut, että eihän hän mihinkään Saimaalta ja rantsusta katoa, joten hänen tietämys kisajärjestelyistä on edelleen seuraväen käytössä. Kilpailujaostoon haetaan siis puheenjohtajaa, jonka toivotaan keräävän ympärilleen toimivan tiimin seuran kisojen järjestämiseen. Lisäksi SPV on käynnistämässä kilpailupäällikön ja tuomarin koulutusta Saimaan alueella. Seuran tukee kurssille osallistumista ja kannustaa mahdollisimman monia kisajärjestelyistä kiinnostunutta ilmoittautumaan mukaan.

Kokouksessa voimme myös keskustella SPV:n asioista muutenkin. Kuopiolainen Jan Jansson on ehdolla SPV:n puheenjohtajaksi. Hän toimii nykyisin SPV:n vpj:na ja nähdäkseni hänellä on hyvät mahdollisuudet nousta keskusjärjestön johtoon.

Suulin kautta on jo tiedotettu, että seuran taloushallinto uudistuu. Pitkään seuran talousasioita hoitanut Tuija Sarantola ansaitsee kiitokset seuran puolesta! Samalla jäsenistöltä vaaditaan hieman malttia uusien laskujen vastaanottamisessa – ja samalla ymmärrystä siitä, että seuralta tulevat laskut kuuluu maksaa ajallaan.

Viime kaudella LrPS oli Saimaan alueen menestynein seura kilpaluokissa – näin kuuluukin olla. Kunnia tästä koituu Matti Ahoselle, Tommi Isotalolle, Saku Vennolle ja Teemu Hietamiehelle. Ensi kaudella kisa kovenee: Saimaan pursiseurojen kilpailutoimikunta on esittänyt radikaalia uudistusta Saimaa ranking -sarjan luokkiin. Ensi vuonna kisataan kahdessa luokassa: Racing and Klubi. Raaseri-luokan veneet on tiedossa: sinne kuuluvat venekunnat, jotka panostavat huolella veneen kisakuntoon eli purjeisiin, rikiin, miehistöön jne. Toimikunnalla on hyvin selvä käsitys siitä, mitkä venekunnat kuuluvat tähän ryhmään. Klubi-luokka puolestaan kannustaa mukaan sellaisia venekuntia, joissa ei ole aivan viimeisen muodin mukaisia purjekertoja, mennään ehkä pienemmällä miehistöllä tai vaikka perheporukalla. Uudistuksella haetaan uusia venekuntia kilpailutoimintaan. Ja jos kävisikin niin, että yksi paatti kaappaa liikaa ykkössijoja Klubi-luokassa, niin tervemenoa (ja -tuloa) Raasereiden luokkaan!

No niin. Syyskokouksessa käydään siis ”pakollisia” kuvioita läpi mutta myös monia sellaisia aiheita, joilla on laajemminkin vaikutusta seuran toimintoihin ja tulevaisuuteen – kaikki siis mukaan Wilmanrantaan keskiviikkona 14.11. Kokous alkaa klo 18.

 


9.7.2018

Saimaata eri näkökulmista, Savoa ja muitakin ylävesiä…

Purjehduskausi on parhaimmillaan, nyt on hyvä hetki jäädä lomalle. Alkukauden Saimaa-pistot muuttuvat pidempiaikaiseksi veneasumiseksi ja purjehduksesta ja veneilystä on hyvä nauttia kaikilla mausteilla. Kesän vietto on seuralaistemme osalta niin kokonaisvaltaista, että LrPS:n seura-asujen osalta sovitusaikaa jatketaan suosiolla elokuulle: viimeinen tilauspäivä on pe 3.8.

Savossakin on purjehdittu: osa veneistä on vetänyt Savon Regattaa täysillä ja osa on ollut liikkeellä rennommissa merkeissä. Savon Regatan kokonaistuloksissa pienen LYS-luokan voitto osui kaikkiin osakisoihin osallistuneelle Aulis Miskalan H-vene Rosannalle. LrPS:n edustajana pikku-sarjassa oli Hietamiehen Teemu, joka pääsi mukaan vasta Ooppera-regattaan napaten sieltä kakkossijan.

Keski-LYS sujui Saimaalle ominaisesti Botukoiden merkeissä. LrPS:n edustajat Tommi Isotalon Fatmai ja Saku Vennon Cascade kävivät kisan ykkös- (ja kakkos-) sijasta, Panu Kokon Inferno 29 Fenixin antaessa hyvän vastuksen, varsinkin kevyemmän tuulen purjekerralla. Isossa-LYS:ssä SLPS:n Janne Waseniuksen First 36.7 First Lady vei ykkössijan tasaisella suorituksella ja Matti Ahosen X-99 Onyx joutui tyytymään kakkospystiin – välillä näinkin päin.

LrPS:n panos oli hyvä, mutta osoittaa, että kärki on kapea. Kaikkiaan Saimaan alueen kisoihin kaivataan lisää veneitä – niin aktiivisiin kisaluokkiin kuin myös astetta rennompiin perhe- ja retkiluokkiin. Ooppera-regatassa Savonlinnassa oli kaikki luokat mukaan lukien yhteensä 23 venettä. Minusta se on vähän keskellä Saimaata olevaan purjehduskisaan.

Toisaalta omaltakin osalta kisa meni ohi, mutta syykin oli hyvä: perjantaihin (6.7.) saakka kierrätimme eteläisen Saimaan puolella Unescon arvioitsijoita Geopark-teeman puitteissa. Käyty kierros Saimaa Geoparkin maisemiin oli tiivis, mutta täydellinen: saatoimme ylpeänä todeta, että geologialtaan ja monipuolisen luontonsa puolesta Saimaalla on hyvät mahdollisuudet nousta Unescon Global Geopark -verkoston jäseneksi. Työtä on vielä kuitenkin paljon edessä ja UGG-statuksen osalta olemme viisaampia keväällä 2019.

Omalta osalta ajatus oli käydä katsomassa miltä Pohjois-Karjalan isot selät näyttävät. Ehkä tapaamme joen kaupungissa sukulaisiakin. Olen tainut käydä niillä vesillä kahdesti aiemmin: ekan kerran muistan hyvin, se oli vuonna 1982 kun Joensuussa järjestettiin SVUL:n piirikilpailut. Jollat menivät Ms Roopen kannella, itse olimme matkan sinne Nemolla Roopen hinauksessa. Niistä kisoista taisi jäädä muistoksi joku mitali (?). Toinen kerta, kymmenen vuotta myöhemmin, noille vesille sujui sukkelammin sen aikaisella Roope-Saimaa veneellä. Ehkä osallistuimme Pesosen Jannen kanssa johonkin veneily- tai soututapahtumaan (?), Roope-pisteitä Pyhäselän suunnalla on niukemmin.

Nyt: toivon kaikille mojovia tuulia ja hyvää veneilysäätä. Vesillä tavataan!

 


14.6.2018

Veneilykausi täydessä käynnissä

Kulunut alkukesä on ollut kiivas. Toukokuun yllättävä lämpöaalto herätti veneväen vauhdilla kesään. Veneet paiskattiin veteen vauhdilla ja lämpimät kelit johdatti innokkaimmat Saimaalle jo vappuna. Omalta kohdalta kausi avattiin jo ennen toukokuun puoliväliä ja enpä muista, että niin aikaisin olisimme käyneet vesillä.

Kauden ekat kisat ovat myös takana. Saimaa Geopark -regatan nimellä kulkevat eteläisen Saimaan kevätkisat, Astuvan Ukko ja Imatran Impi, on saatu ajettua läpi kovin kevyiden tuulien vallitessa. LYS-luokkien voitot ovat osuneet tutuille veneille: Onyx, Fenix jne. Kesän mittaan nähdään kuinka kokonaissarjassa käy. Vielä on iskunpaikkoja tehdä kiilaa kärkiveneiden ryhmään.

LrPS:n tiistaikisat on myös saatu käyntiin. Edellistiistaina (12.6.) vallitsi Lprn edustalla napakka purjehduskeli. Kuuden veneen kamppailua pääsee hyvin seuraamaan aivan lähietäisyydeltä Rapasaaren laiturilta sekä Myllysaareen vievän rantabulevardin varrelta. Varsinkin Aso Piiparisen ”Layla” teki varsin näyttävän sisääntulon Paskaluodon kohdalla…

Tiistaitapahtuma on vakiinnuttanut hienosti paikkansa seuraväen tapaamishetkenä. Kisan jälkeen Wilmanrannan oivallisen saunan lauteilla on hyvä vielä analysoida käytä kisaa.

Omasta puolesta voin rohkaista kaikkia seuralaisia osallistumaan tiistaikisoihin – joku ajelee kovin tosissaan, mutta pääasia on omaan veneeseen tutustumisessa ja venevauhdin seuraamisessa vastaavankokoisiin veneisiin nähden.

Tästä se Saimaa-kausi taas lähtee liikkeelle. Nopeimmat seuralaiset ovat jo ehtineet Savonlinnaan ja todennäköisesti pohjoisemmaksikin. Jotkut puolestaan suuntaavat merelle ja isompien vesien äärelle.

Sakari ja Taru ovat suuntaamassa Eurooppaan ja ”Marimban” matkaa voi seurata Sakarin omasta blogista.

Hyvää alkanutta kesää kaikille!


12.12.2017

Mukavaa Joulua ja hyviä tuulia vuodelle 2018!

Tällaisena lumimyräkkäpäivänä on hyvä huomata, että kuluva vuosi 2017 on kallistumassa lopuilleen ja on aika toivottaa pursiseuralaisille sekä kaikille veneilijöille mukavaa Joulua sekä hyviä purjehdustuulia tulevalle vuodelle…

Kulunut vuosi hujahti ohitse kuin X99 slöörillä. Mitä vuoden aikana oikein tapahtui ja millaisia suuntimia tuli otettua kauden aikana?

Purjehduksellisesti vuosi oli hyvä! Jotkut kesänviettäjät valittelivat huonoa säätä, mutta itse ainakin pidin kuluttua kesää oikein mukavana: tuulta riitti miltei jokaiselle purjehduspäivälle ‒ ja jos ei sattunut tuulemaan, niin pitäähän niitä akkujakin joskus ladata. Tai jos oma kone ei vienyt eespäin, niin aina voi turvautua pieneen hinausapuun…

LrPS:n kannalta kausi sujui hienosti: Hietamiehen Teemun, Isotalon Tommin ja Ahosen Matin rohmuamat palkinnot Saimaan alueen ranking-sarjassa kertovat siitä, että Lappeenrannassa osataan purjehtia. Vielä kun lisäämme Jorma Haapis Haapasalon menestyksen Imatran Impi -kisassa, niin palkintopöydät olivatkin suht puhtaat. Niin, ja Suvihuvikin nappasi pikkupokaalin Savonlinnassa.

Seuran tukikohdissa on tapahtunut paljon kauden aikana: Mänzin puunjalostustoimet ovat saatettu kutakuinkin loppuun ja Parkonperällä on uusi katto tuvan päällä. Työt jatkuvat ensi kaudella Mäntysaaren grillikatos- ja laituritöiden merkeissä. Talkoovoimaa siis tarvitaan edelleen ja siinä onkin seuramme suurin voimavara: yhdessä asioista päättäminen, töiden suunnittelu ja valmiiksi saattaminen. Itse odotan hyviä esityksiä Mäntsikän laiturityöryhmältä ja pohdimme huolellisesti, millaisiin toimenpiteisiin ryhdytään jo tulevan kesän aikana.

Juniori- ja kevytvenetoiminnan elvyttämiseksi aiomme avata vuoden vaihteen jälkeen keskustelut parinkin lupaavan perhekunnan kanssa. Kuten tiedetään, niin oman juniorin lähtö seuran harrastuksiin on paras tapa vetää myös vanhemmat mukaan rantaan, avustajiksi ja ohjaajiksi. Junnutyössä emme ensisijaisesti tavoittele kilpailullista otetta vaan reipasta veneilykulttuurin ja -tapojen omaksumista jo nuoresta iästä lähtien ‒ aivan kuten omalle kohdalleni on käynyt. Okei, myönnetään: kisat ovat purjehduksen suola ja pippuri (siinä missä mukava matkapurjehdus on pihvi).

Kaikki seuran jäsenet tekevät tärkeää ja hyvää työtä LrPS:n ja sen tavoitteiden hyväksi. Näen asian pääosin niin, että tunnustamalla väriä ja lajia viemme sanomaa Saimaan purjehduskulttuurista vahvasti eteenpäin. Vaikka meillä on monia muitakin hyvä harrastuksia ja näin joulun aikaan lumi peittää veneet ja jää Saimaan, niin on hyvä todeta: ”Mieluummin purjehdin.”

Tulevan purjehduskauden toimintasuunnitelmaan voi perehtyä vielä tästä linkistä (avaa pdffän).

Mukavaa Joulua kaikille!


19.7.2007

Jaksaa sataa…

Kirjoittelen tätä blogia Mäntsikän laiturissa. Kesä alkaa kääntyä kohti pimentyviä iltoja ja eikä se Jaakonpäivän kylmä kivikään kovin kaukana ole.

Kesä on mennyt vauhdilla ja aivan viikkorytmiin en ole Vindexi-kirjoituksissa ehtinyt. Aiheita kyllä piisaa. Savonreissu, joka meidän osalta ylti peräti Linnalle asti, oli mukava ja LrPS:n venekunnat niittävät mainetta ja kunniaa paitsi Oopperaregatassa myös Savon regatan kokonaiskisassa. Matin Onyx ja Tommin Fatmai ovat olleet iskussa.

Myös pronssinen Impi-patsas lämmittelee tulevan talven Wilmanrannan Messissä. Se alkaa olla jo tapa. Ison, keski- ja pikku-LYS:n voittajat löytyivät LrPS:n rekisteristä. Merkillepantavaa on, että ison LYS:n kepitti Jorma Kullervo Haapasalo – yksin Tuuliansa kanssa. Onnittelut myös pikku-LYS:n voittajalle Teemu Hietamiehelle ja Tommi Isotalolle keski-LYS:n voitosta. Tässä vielä linkki Immen tuloksiin.

LrPS:n tukikohdissa tapahtuu: Parkonperällä on ahkeroitu uusi peltikatto, kiitos tekijöille, ja täällä Mäntsikässä on polttopuiden logistiset järjestelyt loppusuoralla – vielä on jotain ranka- ja latvamateriaalikasoja koordinoimatta oikeille paikoilleen, mutta hyvältä näyttää muuten. ”Mökkikylä” näkyy varmasti satelliittikuvissa, mutta toivottavasti Taipalsaaren kunnan rakennusvalvonnan ja teknisen toimen tarkkaavaisuus kohdentuu tonttimme osalta vain tulevan grillikatoksen toimenpideluvan myöntämiseen…

Tulevana viikonvaihteena kisataan jälleen. Lauantaina 22.7. on järjestysvastuussa JV Joutsenossa ja luvassa on tiukkatahtinen matkakisa eteläisellä Saimaalla. Sunnuntaina järjestelyistä vastaa LrPS, jonka kilpailujaosto organisoi Joutsenon edustalle perinteisen ratakisan sitä kaipaaville. Omalta osaltani kisat jäävät (taas?) väliin, mutta hengessä ollaan mukana… Toivotan kaikille kisaajille tsemppiä ja koittakaa panna Onyxin ammattilaismiehistölle kampoihin!

Itselläni on mahdollisuus käyttää tulevan viikon alussa tukholmalaista ystäväperhettämme Saimaalla. Käydään varmaan Mäntzissä ja Parkossa. Olen varma, että eteläisen Saimaan, Saimaa Geoparkin, laajat selkävedet, hienot kallio- ja harjusaaret ja seuramme proosalliset ja toimivat tukikohdat yllättävät heidät. Kesän aikana on myös kuulunut pelkästään myönteisiä kommentteja muiltakin ulkomaalaisilta veneilijöiltä – monet teistä ovat varmasti kesän aikana tavanneet mukavan englantilaispariskunnan Antipole-veneen. Heidän kommenttinsa Saimaasta – Lpr:sta Kuopioon – ovat olleet pelkästään ylistäviä.

Oikein hyvätuulista loppukesää kaikille ja tavataan taas: Saimaalla, satamissa ja verkossa! Säiden puolesta kesä on ollut sateinen ja koleakin, mutta nyt varsin alhaisen vedenkorkeuden vallitessa sade ei ole lainkaan huonompi juttu…

 


Hyvää juhannusta!

Keskikesän juhla ja juhannuspurjehdukset ovat juuri käsillä. Omasta ja seuran puolesta toivotan Saimaan veneväelle oikein rattoisaa juhannusaikaa!

Monella alkaa loma näihin aikoihin, tai viimeistään heinäkuun alussa. Monet matkaavat täältä Suur-Saimaan eteläosata kohti ”ylävesiä”, jossa Savonlinna, Varkaus ja Leppävirta, Heinäveden reitti, Joensuun reitin suuret selät sekä Kuopion suunnan vesireitit tarjoavat hienoja veneilyelämyksiä.

Rohkenen itse sanoa, että oma suosikkialueeni on Suur-Saimaa – lähtien siitä Kuhaluodon loistolta. Ilkonselkä, Petranselkä ja vaikka Rastiniemi – ja Ruha! – ovat purjehdusseutuja, joissa mieli lepää. Maisemallisesti diggailen kuitenkin eniten Vetojaon ja Lietveden aluetta. Varsinkin Vetojaon pohjoisosa ja Rokansalonsaaren länsipuoli tarjoaa melkeinpä erämaatunnelmaa. Sitä löytyy toki myös matkalla Parkonperän tukikohtaan.

Savonlinna on Puumalan ohella Saimaan solmukohtia. Tänä kesä oma veneilymme pystyy Törninpyörään. Lauantaiksi 8.7. toivotaan napakkaa, friskiäkin pohjois-koillisen tai etelä-kaakon suuntaista tuulta. No, se nähdään sitten. Seuraavana viikonloppuna onkin vuorossa Imatran Impi Puumalasta Lammassaareen. Ajankohta on poikkeuksellinen ja oma arvioni on, että tänä vuonna Impi tarjoaa näyttävän startin Puumalansalmesta kohti Hätinvirtaa ja edelleen Imatralle.

LrPS:n tukikohdissa, Mänzikässä ja Kurensalon Parkonperällä on tehty valtavasti talkoita. Ja tehdään edelleen: Parkonperän majan katto odottaa uusimista. Materiaalit ovat perillä ja tukikohtavastaava jakaa tehtäviä (kukaan sankarirakentaja ei kuitenkaan saa mennä yksin heilumaan katolle!).

Mäntysaaressa puolestaan on kaadettu, pätkitty, kuorittu ja pilkottu tajuton määrä polttopuuta. Tonttimme on edelleen metsäinen, mutta metsänhoidollisten töiden myötä hyvin valoisa. Kanttarellipuisto jätettiin koskematta. Herra Haapasalo vaihtelevine työryhmineen ovat tehneet valtaisan työn polttopuiden kanssa. Siitä käy kiittäminen vielä useamman vuoden kuluttuakin! Kiitos Jorkka.

Osalla on varmasti jo kiire rantaan: kamat veneeseen, ruuat paikoilleen, purjeet valmiiksi ja menoksi!
Hyvää Jussia kaikille!

 


12.6.2017

Tulevaa ja menevää…

Tulevana viikonloppuna (17.–18.6.) järjestetään Imatran sataman edustalla H-veneiden lyhytrata SM-kilpailut. Saimaan alueen purjehdustaitoa edustavat imatralaiset Ari Pärnäsen ”Jenny”, Reima Väinölän ”Lady Alice” ja Antero Latun ”Charme”. LrPS ei tällä kertaa saanut venekuntaa radalle, ”Annakin” makaa vielä ilman mastoa rannassa…

Lyhytrata SM-kisaan on ilmoittautunut yllättävän vähän veneitä – vain 13 venekuntaa on kirjattu ImPS:n kisainfoon. Työni puolesta tiedän, että ImPS on tehnyt kovasti hommia tapahtuman onnistumiseksi. Lyhytratakisa on varsin näyttävä tapahtuma, varsinkin jos viikonloppuna olisi luvassa riittävästi tuulta. Tätä kirjoitettaessa (maanantai-iltapäivänä) ainakaan yr.no ei lupaa hyvää: ”suunnaltaan vaihtelevaa heikkoa tuulta”. Onneksi ennuste ehtii vielä muuttua ja kisat saadaan vietyä läpi hyvässä tuulessa!

Omalta osaltani purjehdukset ovat jääneet vielä tältä kaudelta vähiin, lähinnä pyörähtelyä kaupungin edustalla. Asianlaita olisi tarkoitus korjata tulevana viikonloppuna, kun suuntaamme Suvihuvin kanssa eteläiselle Saimaalle. Edellisviikonloppu meni eräänlaisessa surutyössä kovasti pitämäni s/y Doriksen luovutuspuuhissa…

Ja onneksi huomiselle tiistaille lupaillaan navakoituvaa tuulta (yr.no: klo 18–24, 7 m/s NNE, sadetta) – jospa se kannustaisi LrPS:n venekuntia osallistumaan harjoituskisaan. Jos sataa, niin ”fem därifrån”…

 


30.5.2017

Hii-o-hei, pursiseuralaiset!

(Halssi-lehden pääkirjoitus 2017)

Seuran uutena kommodorina haluan Halssin välityksellä välittää terveiseni LrPS:n jäsenille. Jos sallitte, niin kerron muutamalla sanalla omaa purjehdus- ja veneilytaustaani: olen lähtöisin ja syntyisin Lappeenrannasta. LrPS:n mukana olen pyörinyt aivan pikkumuksusta lähtien, sieltä 1970-luvulta. Tukialus m/s Roope tuli tutuksi, keskeiset seuralaisten käyttämät satamat ja saaret, veneet ja veneilijät.

Sitten alkoi paitsi koulutie myös purjehdusura: ekat optarit leivottiin Pauniahon Vekin autotallissa; toiset, mahonkiset Mannerit, hiottiin ja lakattiin Voisalmen rivarin alakerran varastossa; kolmannet, tanskalaiset Henriksenit, haettiin maahantuojalta. Sittemmin oli eri kokeiluja 470:llä, Laserilla jne. Miltei kaikki purkkarityypit on tullut koluttua läpi.

Opiskeluaikana saattoi olla joitain katkoja seuran jäsenyydestä, mutta Saimaalla tai muilla vesillä olen seilannut säännöllisesti. Opiskeluaikana olin PPS ry:n Roska-Roopessa töissä yhden kesän. Tuolloin kierrettiin Saimaata aika tarkkaan. S/s Suvi-Saimaalla tuli myös Saimaan Kanava tutuksi parin kesän aikana.

Saimaa ja purjehdus ovat minulle sydämen asia. Oulussa ollessani ihmettelin Perämeren purjehduskulttuuria ja -tapoja: joko ajeltiin jonossa kotisatamasta yhteen kotisaareen ja takaisin – tai suunnattiin keula kohti Ruotsin rannikkoa. Saimaa antaa veneilijälle paljon, paljon enemmän kuin tylsä Perämeri.

LrPS:aa lähellä olevat tahot ovat olleet minuun kommodoriasiasta yhteydessä jo parin vuoden ajan. Viime syksynä päätin asettua ehdolle kommodoriksi ja ilahduin saamastani kannatuksesta seuran vuosikokouksessa. Kunnia on suuri ja tehtävä vastuullinen. Olen toiminut muutamissa järjestö- ja yhdistystehtävissä ja tiedän mitä on edessä (myös läheiseni arvaavat sen).

LrPS täyttää tämän toimintavuoden aikana 65 vuotta. Se on kunniakas ikä kaltaisellemme vapaaehtoistyöhön perustuvalle yhdistykselle. Perusasiat LrPS:ssa ovat kunnossa: tasapainoinen talous, aktiivinen seuratoiminta ja hyvät tukikohdat niin Saimaalla kuin Linnoitusniemellä antavat meille hyvät lähtökohdat kehittää toimintaamme.

Alkavalla purjehduskaudella korostamme purjehduskulttuurin asemaa niin veneilyväen kuin laajemman yleisön keskuudessa. Uudistamme viestintää ja aktivoimme seuralaisia some-maailman pariin. Näkyvyyden parantaminen tähtää jäsenistön ja venekannan lisäämiseen. Seuran tavoitteena tulee olla, että lappeenrantalaiset ja täällä veneitään pitävät purjehtijat, haluavat tulla mukaan seuraan jäseneksi, purjehtijaksi ja aktiiviksi. Huomio kiinnittyy myös lasten ja nuorten toiminnan aktivointiin. Etsimme seuralaisten keskuudesta uusia vetäjiä junnutoimintaan. Itse sen tiedän: lapsena ja nuorena opitut taidot kantavat lopun ikää ja purjehduskipinän iskettyä harrastuksesta on vaikea luopua…

Pidetään 100-vuotiaan Suomen lippu korkealla maailman merillä ja tuttu LrPS-lippu liehumassa kotivesillä!