Viikon Vindexi -blogi
Topiantti Äikäs, kommodori


1.11.2018

Syyskokouskuulumisia

Keskiviikkona 14.11. järjestetään LrPS:n syyskokous. Muutama sana tulevista kokousasioista:

Seuran talous on vakaalla pohjalla. Jäsen- ja muut maksutulot turvaavat seuran eri jaostojen toiminnot kestävällä tavalla. Maksujen osalta ei ole korotustarpeita. Seuran tilanne on siis hyvä ja esimerkiksi tarvittavat tukikohtien kunnostukset voidaan suorittaa suunnitellusti.

Olemme hallituksessa miettineet toiminnan tavoitteita huolellisesti. Pidemmän aikajänteen tavoitteet tulee LrPS:ssa olla korkealla! Hallitus esittää määrä-, sisältö- ja jatkuvuustavoitteet seuratyön kehittämiseksi. Ne sisältävät yksityiskohtaisempia osatavoitteita, joita voidaan jalostaa kussakin jaostossa ja toiminnossa halutulla tavalla. Mielestäni tämä antaa liikkumavaraa jaostojen toiminnalle.

Tavoitteita on tarkasteltava myös kaikkien seuralaisten kannalta: sisältötavoitteeseen kuulu, että meidän pursiseuran jäsenet toimivat ympäristöä ja Saimaan vesistöä kunnioittaen ja kiinnittävät esimerkiksi huomiota veneidensä pohjamaaleihin: lähtökohtana tulee olla, että LrPS:n veneissä käytetään vain sisävesillä sallittuja pohjamaaleja, jotka eivät sisällä vesiekologiaa haittaavia ja ympäristölle vaarallisia aineita.

Kokouksessa tehdään myös henkilövalintoja. Olen sanonut, että jos jäsenistö haluaa, niin minulla on mielenkiintoa jatkaa kommodorina. Koen, että työ seuran hyväksi on lähtenyt kunnolla käyntiin ja olen varsin motivoitunut hoitamaan tätä tehtävää.

Seuratoiminnassa yleishallinnolla on tärkeä rooli. Hallituksen kokoonpanoa onkin tarkoitus täydentää henkilövalinnalla seurasihteerin tehtävään. Seurasihteerille kuuluvia tehtäviä ovat mm. seuralle saapuvan postin seuraaminen ja välittäminen eteenpäin vastuuhenkilöille. Vapaaehtoistoiminnalle perustuvassa yhteisössämme on ensiarvoisen tärkeää, että kaikki paperit ja mapit pysyvät ojennuksessa. Palaamme asiaan syyskokouksessa.

Kuten on jo aiemmin todettu, niin Isotalon Tommi luovuttaa kilpailujaoston viestikapulan eteenpäin. Tommi on todennut, että eihän hän mihinkään Saimaalta ja rantsusta katoa, joten hänen tietämys kisajärjestelyistä on edelleen seuraväen käytössä. Kilpailujaostoon haetaan siis puheenjohtajaa, jonka toivotaan keräävän ympärilleen toimivan tiimin seuran kisojen järjestämiseen. Lisäksi SPV on käynnistämässä kilpailupäällikön ja tuomarin koulutusta Saimaan alueella. Seuran tukee kurssille osallistumista ja kannustaa mahdollisimman monia kisajärjestelyistä kiinnostunutta ilmoittautumaan mukaan.

Kokouksessa voimme myös keskustella SPV:n asioista muutenkin. Kuopiolainen Jan Jansson on ehdolla SPV:n puheenjohtajaksi. Hän toimii nykyisin SPV:n vpj:na ja nähdäkseni hänellä on hyvät mahdollisuudet nousta keskusjärjestön johtoon.

Suulin kautta on jo tiedotettu, että seuran taloushallinto uudistuu. Pitkään seuran talousasioita hoitanut Tuija Sarantola ansaitsee kiitokset seuran puolesta! Samalla jäsenistöltä vaaditaan hieman malttia uusien laskujen vastaanottamisessa – ja samalla ymmärrystä siitä, että seuralta tulevat laskut kuuluu maksaa ajallaan.

Viime kaudella LrPS oli Saimaan alueen menestynein seura kilpaluokissa – näin kuuluukin olla. Kunnia tästä koituu Matti Ahoselle, Tommi Isotalolle, Saku Vennolle ja Teemu Hietamiehelle. Ensi kaudella kisa kovenee: Saimaan pursiseurojen kilpailutoimikunta on esittänyt radikaalia uudistusta Saimaa ranking -sarjan luokkiin. Ensi vuonna kisataan kahdessa luokassa: Racing and Klubi. Raaseri-luokan veneet on tiedossa: sinne kuuluvat venekunnat, jotka panostavat huolella veneen kisakuntoon eli purjeisiin, rikiin, miehistöön jne. Toimikunnalla on hyvin selvä käsitys siitä, mitkä venekunnat kuuluvat tähän ryhmään. Klubi-luokka puolestaan kannustaa mukaan sellaisia venekuntia, joissa ei ole aivan viimeisen muodin mukaisia purjekertoja, mennään ehkä pienemmällä miehistöllä tai vaikka perheporukalla. Uudistuksella haetaan uusia venekuntia kilpailutoimintaan. Ja jos kävisikin niin, että yksi paatti kaappaa liikaa ykkössijoja Klubi-luokassa, niin tervemenoa (ja -tuloa) Raasereiden luokkaan!

No niin. Syyskokouksessa käydään siis ”pakollisia” kuvioita läpi mutta myös monia sellaisia aiheita, joilla on laajemminkin vaikutusta seuran toimintoihin ja tulevaisuuteen – kaikki siis mukaan Wilmanrantaan keskiviikkona 14.11. Kokous alkaa klo 18.

 


9.7.2018

Saimaata eri näkökulmista, Savoa ja muitakin ylävesiä…

Purjehduskausi on parhaimmillaan, nyt on hyvä hetki jäädä lomalle. Alkukauden Saimaa-pistot muuttuvat pidempiaikaiseksi veneasumiseksi ja purjehduksesta ja veneilystä on hyvä nauttia kaikilla mausteilla. Kesän vietto on seuralaistemme osalta niin kokonaisvaltaista, että LrPS:n seura-asujen osalta sovitusaikaa jatketaan suosiolla elokuulle: viimeinen tilauspäivä on pe 3.8.

Savossakin on purjehdittu: osa veneistä on vetänyt Savon Regattaa täysillä ja osa on ollut liikkeellä rennommissa merkeissä. Savon Regatan kokonaistuloksissa pienen LYS-luokan voitto osui kaikkiin osakisoihin osallistuneelle Aulis Miskalan H-vene Rosannalle. LrPS:n edustajana pikku-sarjassa oli Hietamiehen Teemu, joka pääsi mukaan vasta Ooppera-regattaan napaten sieltä kakkossijan.

Keski-LYS sujui Saimaalle ominaisesti Botukoiden merkeissä. LrPS:n edustajat Tommi Isotalon Fatmai ja Saku Vennon Cascade kävivät kisan ykkös- (ja kakkos-) sijasta, Panu Kokon Inferno 29 Fenixin antaessa hyvän vastuksen, varsinkin kevyemmän tuulen purjekerralla. Isossa-LYS:ssä SLPS:n Janne Waseniuksen First 36.7 First Lady vei ykkössijan tasaisella suorituksella ja Matti Ahosen X-99 Onyx joutui tyytymään kakkospystiin – välillä näinkin päin.

LrPS:n panos oli hyvä, mutta osoittaa, että kärki on kapea. Kaikkiaan Saimaan alueen kisoihin kaivataan lisää veneitä – niin aktiivisiin kisaluokkiin kuin myös astetta rennompiin perhe- ja retkiluokkiin. Ooppera-regatassa Savonlinnassa oli kaikki luokat mukaan lukien yhteensä 23 venettä. Minusta se on vähän keskellä Saimaata olevaan purjehduskisaan.

Toisaalta omaltakin osalta kisa meni ohi, mutta syykin oli hyvä: perjantaihin (6.7.) saakka kierrätimme eteläisen Saimaan puolella Unescon arvioitsijoita Geopark-teeman puitteissa. Käyty kierros Saimaa Geoparkin maisemiin oli tiivis, mutta täydellinen: saatoimme ylpeänä todeta, että geologialtaan ja monipuolisen luontonsa puolesta Saimaalla on hyvät mahdollisuudet nousta Unescon Global Geopark -verkoston jäseneksi. Työtä on vielä kuitenkin paljon edessä ja UGG-statuksen osalta olemme viisaampia keväällä 2019.

Omalta osalta ajatus oli käydä katsomassa miltä Pohjois-Karjalan isot selät näyttävät. Ehkä tapaamme joen kaupungissa sukulaisiakin. Olen tainut käydä niillä vesillä kahdesti aiemmin: ekan kerran muistan hyvin, se oli vuonna 1982 kun Joensuussa järjestettiin SVUL:n piirikilpailut. Jollat menivät Ms Roopen kannella, itse olimme matkan sinne Nemolla Roopen hinauksessa. Niistä kisoista taisi jäädä muistoksi joku mitali (?). Toinen kerta, kymmenen vuotta myöhemmin, noille vesille sujui sukkelammin sen aikaisella Roope-Saimaa veneellä. Ehkä osallistuimme Pesosen Jannen kanssa johonkin veneily- tai soututapahtumaan (?), Roope-pisteitä Pyhäselän suunnalla on niukemmin.

Nyt: toivon kaikille mojovia tuulia ja hyvää veneilysäätä. Vesillä tavataan!

 


14.6.2018

Veneilykausi täydessä käynnissä

Kulunut alkukesä on ollut kiivas. Toukokuun yllättävä lämpöaalto herätti veneväen vauhdilla kesään. Veneet paiskattiin veteen vauhdilla ja lämpimät kelit johdatti innokkaimmat Saimaalle jo vappuna. Omalta kohdalta kausi avattiin jo ennen toukokuun puoliväliä ja enpä muista, että niin aikaisin olisimme käyneet vesillä.

Kauden ekat kisat ovat myös takana. Saimaa Geopark -regatan nimellä kulkevat eteläisen Saimaan kevätkisat, Astuvan Ukko ja Imatran Impi, on saatu ajettua läpi kovin kevyiden tuulien vallitessa. LYS-luokkien voitot ovat osuneet tutuille veneille: Onyx, Fenix jne. Kesän mittaan nähdään kuinka kokonaissarjassa käy. Vielä on iskunpaikkoja tehdä kiilaa kärkiveneiden ryhmään.

LrPS:n tiistaikisat on myös saatu käyntiin. Edellistiistaina (12.6.) vallitsi Lprn edustalla napakka purjehduskeli. Kuuden veneen kamppailua pääsee hyvin seuraamaan aivan lähietäisyydeltä Rapasaaren laiturilta sekä Myllysaareen vievän rantabulevardin varrelta. Varsinkin Aso Piiparisen ”Layla” teki varsin näyttävän sisääntulon Paskaluodon kohdalla…

Tiistaitapahtuma on vakiinnuttanut hienosti paikkansa seuraväen tapaamishetkenä. Kisan jälkeen Wilmanrannan oivallisen saunan lauteilla on hyvä vielä analysoida käytä kisaa.

Omasta puolesta voin rohkaista kaikkia seuralaisia osallistumaan tiistaikisoihin – joku ajelee kovin tosissaan, mutta pääasia on omaan veneeseen tutustumisessa ja venevauhdin seuraamisessa vastaavankokoisiin veneisiin nähden.

Tästä se Saimaa-kausi taas lähtee liikkeelle. Nopeimmat seuralaiset ovat jo ehtineet Savonlinnaan ja todennäköisesti pohjoisemmaksikin. Jotkut puolestaan suuntaavat merelle ja isompien vesien äärelle.

Sakari ja Taru ovat suuntaamassa Eurooppaan ja ”Marimban” matkaa voi seurata Sakarin omasta blogista.

Hyvää alkanutta kesää kaikille!


12.12.2017

Mukavaa Joulua ja hyviä tuulia vuodelle 2018!

Tällaisena lumimyräkkäpäivänä on hyvä huomata, että kuluva vuosi 2017 on kallistumassa lopuilleen ja on aika toivottaa pursiseuralaisille sekä kaikille veneilijöille mukavaa Joulua sekä hyviä purjehdustuulia tulevalle vuodelle…

Kulunut vuosi hujahti ohitse kuin X99 slöörillä. Mitä vuoden aikana oikein tapahtui ja millaisia suuntimia tuli otettua kauden aikana?

Purjehduksellisesti vuosi oli hyvä! Jotkut kesänviettäjät valittelivat huonoa säätä, mutta itse ainakin pidin kuluttua kesää oikein mukavana: tuulta riitti miltei jokaiselle purjehduspäivälle ‒ ja jos ei sattunut tuulemaan, niin pitäähän niitä akkujakin joskus ladata. Tai jos oma kone ei vienyt eespäin, niin aina voi turvautua pieneen hinausapuun…

LrPS:n kannalta kausi sujui hienosti: Hietamiehen Teemun, Isotalon Tommin ja Ahosen Matin rohmuamat palkinnot Saimaan alueen ranking-sarjassa kertovat siitä, että Lappeenrannassa osataan purjehtia. Vielä kun lisäämme Jorma Haapis Haapasalon menestyksen Imatran Impi -kisassa, niin palkintopöydät olivatkin suht puhtaat. Niin, ja Suvihuvikin nappasi pikkupokaalin Savonlinnassa.

Seuran tukikohdissa on tapahtunut paljon kauden aikana: Mänzin puunjalostustoimet ovat saatettu kutakuinkin loppuun ja Parkonperällä on uusi katto tuvan päällä. Työt jatkuvat ensi kaudella Mäntysaaren grillikatos- ja laituritöiden merkeissä. Talkoovoimaa siis tarvitaan edelleen ja siinä onkin seuramme suurin voimavara: yhdessä asioista päättäminen, töiden suunnittelu ja valmiiksi saattaminen. Itse odotan hyviä esityksiä Mäntsikän laiturityöryhmältä ja pohdimme huolellisesti, millaisiin toimenpiteisiin ryhdytään jo tulevan kesän aikana.

Juniori- ja kevytvenetoiminnan elvyttämiseksi aiomme avata vuoden vaihteen jälkeen keskustelut parinkin lupaavan perhekunnan kanssa. Kuten tiedetään, niin oman juniorin lähtö seuran harrastuksiin on paras tapa vetää myös vanhemmat mukaan rantaan, avustajiksi ja ohjaajiksi. Junnutyössä emme ensisijaisesti tavoittele kilpailullista otetta vaan reipasta veneilykulttuurin ja -tapojen omaksumista jo nuoresta iästä lähtien ‒ aivan kuten omalle kohdalleni on käynyt. Okei, myönnetään: kisat ovat purjehduksen suola ja pippuri (siinä missä mukava matkapurjehdus on pihvi).

Kaikki seuran jäsenet tekevät tärkeää ja hyvää työtä LrPS:n ja sen tavoitteiden hyväksi. Näen asian pääosin niin, että tunnustamalla väriä ja lajia viemme sanomaa Saimaan purjehduskulttuurista vahvasti eteenpäin. Vaikka meillä on monia muitakin hyvä harrastuksia ja näin joulun aikaan lumi peittää veneet ja jää Saimaan, niin on hyvä todeta: ”Mieluummin purjehdin.”

Tulevan purjehduskauden toimintasuunnitelmaan voi perehtyä vielä tästä linkistä (avaa pdffän).

Mukavaa Joulua kaikille!


19.7.2007

Jaksaa sataa…

Kirjoittelen tätä blogia Mäntsikän laiturissa. Kesä alkaa kääntyä kohti pimentyviä iltoja ja eikä se Jaakonpäivän kylmä kivikään kovin kaukana ole.

Kesä on mennyt vauhdilla ja aivan viikkorytmiin en ole Vindexi-kirjoituksissa ehtinyt. Aiheita kyllä piisaa. Savonreissu, joka meidän osalta ylti peräti Linnalle asti, oli mukava ja LrPS:n venekunnat niittävät mainetta ja kunniaa paitsi Oopperaregatassa myös Savon regatan kokonaiskisassa. Matin Onyx ja Tommin Fatmai ovat olleet iskussa.

Myös pronssinen Impi-patsas lämmittelee tulevan talven Wilmanrannan Messissä. Se alkaa olla jo tapa. Ison, keski- ja pikku-LYS:n voittajat löytyivät LrPS:n rekisteristä. Merkillepantavaa on, että ison LYS:n kepitti Jorma Kullervo Haapasalo – yksin Tuuliansa kanssa. Onnittelut myös pikku-LYS:n voittajalle Teemu Hietamiehelle ja Tommi Isotalolle keski-LYS:n voitosta. Tässä vielä linkki Immen tuloksiin.

LrPS:n tukikohdissa tapahtuu: Parkonperällä on ahkeroitu uusi peltikatto, kiitos tekijöille, ja täällä Mäntsikässä on polttopuiden logistiset järjestelyt loppusuoralla – vielä on jotain ranka- ja latvamateriaalikasoja koordinoimatta oikeille paikoilleen, mutta hyvältä näyttää muuten. ”Mökkikylä” näkyy varmasti satelliittikuvissa, mutta toivottavasti Taipalsaaren kunnan rakennusvalvonnan ja teknisen toimen tarkkaavaisuus kohdentuu tonttimme osalta vain tulevan grillikatoksen toimenpideluvan myöntämiseen…

Tulevana viikonvaihteena kisataan jälleen. Lauantaina 22.7. on järjestysvastuussa JV Joutsenossa ja luvassa on tiukkatahtinen matkakisa eteläisellä Saimaalla. Sunnuntaina järjestelyistä vastaa LrPS, jonka kilpailujaosto organisoi Joutsenon edustalle perinteisen ratakisan sitä kaipaaville. Omalta osaltani kisat jäävät (taas?) väliin, mutta hengessä ollaan mukana… Toivotan kaikille kisaajille tsemppiä ja koittakaa panna Onyxin ammattilaismiehistölle kampoihin!

Itselläni on mahdollisuus käyttää tulevan viikon alussa tukholmalaista ystäväperhettämme Saimaalla. Käydään varmaan Mäntzissä ja Parkossa. Olen varma, että eteläisen Saimaan, Saimaa Geoparkin, laajat selkävedet, hienot kallio- ja harjusaaret ja seuramme proosalliset ja toimivat tukikohdat yllättävät heidät. Kesän aikana on myös kuulunut pelkästään myönteisiä kommentteja muiltakin ulkomaalaisilta veneilijöiltä – monet teistä ovat varmasti kesän aikana tavanneet mukavan englantilaispariskunnan Antipole-veneen. Heidän kommenttinsa Saimaasta – Lpr:sta Kuopioon – ovat olleet pelkästään ylistäviä.

Oikein hyvätuulista loppukesää kaikille ja tavataan taas: Saimaalla, satamissa ja verkossa! Säiden puolesta kesä on ollut sateinen ja koleakin, mutta nyt varsin alhaisen vedenkorkeuden vallitessa sade ei ole lainkaan huonompi juttu…

 


Hyvää juhannusta!

Keskikesän juhla ja juhannuspurjehdukset ovat juuri käsillä. Omasta ja seuran puolesta toivotan Saimaan veneväelle oikein rattoisaa juhannusaikaa!

Monella alkaa loma näihin aikoihin, tai viimeistään heinäkuun alussa. Monet matkaavat täältä Suur-Saimaan eteläosata kohti ”ylävesiä”, jossa Savonlinna, Varkaus ja Leppävirta, Heinäveden reitti, Joensuun reitin suuret selät sekä Kuopion suunnan vesireitit tarjoavat hienoja veneilyelämyksiä.

Rohkenen itse sanoa, että oma suosikkialueeni on Suur-Saimaa – lähtien siitä Kuhaluodon loistolta. Ilkonselkä, Petranselkä ja vaikka Rastiniemi – ja Ruha! – ovat purjehdusseutuja, joissa mieli lepää. Maisemallisesti diggailen kuitenkin eniten Vetojaon ja Lietveden aluetta. Varsinkin Vetojaon pohjoisosa ja Rokansalonsaaren länsipuoli tarjoaa melkeinpä erämaatunnelmaa. Sitä löytyy toki myös matkalla Parkonperän tukikohtaan.

Savonlinna on Puumalan ohella Saimaan solmukohtia. Tänä kesä oma veneilymme pystyy Törninpyörään. Lauantaiksi 8.7. toivotaan napakkaa, friskiäkin pohjois-koillisen tai etelä-kaakon suuntaista tuulta. No, se nähdään sitten. Seuraavana viikonloppuna onkin vuorossa Imatran Impi Puumalasta Lammassaareen. Ajankohta on poikkeuksellinen ja oma arvioni on, että tänä vuonna Impi tarjoaa näyttävän startin Puumalansalmesta kohti Hätinvirtaa ja edelleen Imatralle.

LrPS:n tukikohdissa, Mänzikässä ja Kurensalon Parkonperällä on tehty valtavasti talkoita. Ja tehdään edelleen: Parkonperän majan katto odottaa uusimista. Materiaalit ovat perillä ja tukikohtavastaava jakaa tehtäviä (kukaan sankarirakentaja ei kuitenkaan saa mennä yksin heilumaan katolle!).

Mäntysaaressa puolestaan on kaadettu, pätkitty, kuorittu ja pilkottu tajuton määrä polttopuuta. Tonttimme on edelleen metsäinen, mutta metsänhoidollisten töiden myötä hyvin valoisa. Kanttarellipuisto jätettiin koskematta. Herra Haapasalo vaihtelevine työryhmineen ovat tehneet valtaisan työn polttopuiden kanssa. Siitä käy kiittäminen vielä useamman vuoden kuluttuakin! Kiitos Jorkka.

Osalla on varmasti jo kiire rantaan: kamat veneeseen, ruuat paikoilleen, purjeet valmiiksi ja menoksi!
Hyvää Jussia kaikille!

 


12.6.2017

Tulevaa ja menevää…

Tulevana viikonloppuna (17.–18.6.) järjestetään Imatran sataman edustalla H-veneiden lyhytrata SM-kilpailut. Saimaan alueen purjehdustaitoa edustavat imatralaiset Ari Pärnäsen ”Jenny”, Reima Väinölän ”Lady Alice” ja Antero Latun ”Charme”. LrPS ei tällä kertaa saanut venekuntaa radalle, ”Annakin” makaa vielä ilman mastoa rannassa…

Lyhytrata SM-kisaan on ilmoittautunut yllättävän vähän veneitä – vain 13 venekuntaa on kirjattu ImPS:n kisainfoon. Työni puolesta tiedän, että ImPS on tehnyt kovasti hommia tapahtuman onnistumiseksi. Lyhytratakisa on varsin näyttävä tapahtuma, varsinkin jos viikonloppuna olisi luvassa riittävästi tuulta. Tätä kirjoitettaessa (maanantai-iltapäivänä) ainakaan yr.no ei lupaa hyvää: ”suunnaltaan vaihtelevaa heikkoa tuulta”. Onneksi ennuste ehtii vielä muuttua ja kisat saadaan vietyä läpi hyvässä tuulessa!

Omalta osaltani purjehdukset ovat jääneet vielä tältä kaudelta vähiin, lähinnä pyörähtelyä kaupungin edustalla. Asianlaita olisi tarkoitus korjata tulevana viikonloppuna, kun suuntaamme Suvihuvin kanssa eteläiselle Saimaalle. Edellisviikonloppu meni eräänlaisessa surutyössä kovasti pitämäni s/y Doriksen luovutuspuuhissa…

Ja onneksi huomiselle tiistaille lupaillaan navakoituvaa tuulta (yr.no: klo 18–24, 7 m/s NNE, sadetta) – jospa se kannustaisi LrPS:n venekuntia osallistumaan harjoituskisaan. Jos sataa, niin ”fem därifrån”…

 


30.5.2017

Hii-o-hei, pursiseuralaiset!

(Halssi-lehden pääkirjoitus 2017)

Seuran uutena kommodorina haluan Halssin välityksellä välittää terveiseni LrPS:n jäsenille. Jos sallitte, niin kerron muutamalla sanalla omaa purjehdus- ja veneilytaustaani: olen lähtöisin ja syntyisin Lappeenrannasta. LrPS:n mukana olen pyörinyt aivan pikkumuksusta lähtien, sieltä 1970-luvulta. Tukialus m/s Roope tuli tutuksi, keskeiset seuralaisten käyttämät satamat ja saaret, veneet ja veneilijät.

Sitten alkoi paitsi koulutie myös purjehdusura: ekat optarit leivottiin Pauniahon Vekin autotallissa; toiset, mahonkiset Mannerit, hiottiin ja lakattiin Voisalmen rivarin alakerran varastossa; kolmannet, tanskalaiset Henriksenit, haettiin maahantuojalta. Sittemmin oli eri kokeiluja 470:llä, Laserilla jne. Miltei kaikki purkkarityypit on tullut koluttua läpi.

Opiskeluaikana saattoi olla joitain katkoja seuran jäsenyydestä, mutta Saimaalla tai muilla vesillä olen seilannut säännöllisesti. Opiskeluaikana olin PPS ry:n Roska-Roopessa töissä yhden kesän. Tuolloin kierrettiin Saimaata aika tarkkaan. S/s Suvi-Saimaalla tuli myös Saimaan Kanava tutuksi parin kesän aikana.

Saimaa ja purjehdus ovat minulle sydämen asia. Oulussa ollessani ihmettelin Perämeren purjehduskulttuuria ja -tapoja: joko ajeltiin jonossa kotisatamasta yhteen kotisaareen ja takaisin – tai suunnattiin keula kohti Ruotsin rannikkoa. Saimaa antaa veneilijälle paljon, paljon enemmän kuin tylsä Perämeri.

LrPS:aa lähellä olevat tahot ovat olleet minuun kommodoriasiasta yhteydessä jo parin vuoden ajan. Viime syksynä päätin asettua ehdolle kommodoriksi ja ilahduin saamastani kannatuksesta seuran vuosikokouksessa. Kunnia on suuri ja tehtävä vastuullinen. Olen toiminut muutamissa järjestö- ja yhdistystehtävissä ja tiedän mitä on edessä (myös läheiseni arvaavat sen).

LrPS täyttää tämän toimintavuoden aikana 65 vuotta. Se on kunniakas ikä kaltaisellemme vapaaehtoistyöhön perustuvalle yhdistykselle. Perusasiat LrPS:ssa ovat kunnossa: tasapainoinen talous, aktiivinen seuratoiminta ja hyvät tukikohdat niin Saimaalla kuin Linnoitusniemellä antavat meille hyvät lähtökohdat kehittää toimintaamme.

Alkavalla purjehduskaudella korostamme purjehduskulttuurin asemaa niin veneilyväen kuin laajemman yleisön keskuudessa. Uudistamme viestintää ja aktivoimme seuralaisia some-maailman pariin. Näkyvyyden parantaminen tähtää jäsenistön ja venekannan lisäämiseen. Seuran tavoitteena tulee olla, että lappeenrantalaiset ja täällä veneitään pitävät purjehtijat, haluavat tulla mukaan seuraan jäseneksi, purjehtijaksi ja aktiiviksi. Huomio kiinnittyy myös lasten ja nuorten toiminnan aktivointiin. Etsimme seuralaisten keskuudesta uusia vetäjiä junnutoimintaan. Itse sen tiedän: lapsena ja nuorena opitut taidot kantavat lopun ikää ja purjehduskipinän iskettyä harrastuksesta on vaikea luopua…

Pidetään 100-vuotiaan Suomen lippu korkealla maailman merillä ja tuttu LrPS-lippu liehumassa kotivesillä!