MARIMBA MATKALLA

Moottoripurjehtija Marimba on nähnyt monia satamia, erilaisia vesiä. Nyt vuorostaan Sakari ja Taru Fromholz ovat ohjaamassa Marimban uusille matkoille. Tässä blogissa seurataan Marimban matkoja…


 

Ensimmäiseksi kiitokset kommodori Topiantti Äikkäälle tästä blogitilasta ja avusta!

Marimba molskahti veteen pari viikkoa sitten, Remonttia on tehty reilut kaksi kuukautta . Moottorin startin vaihto olikin oletettua isompi urakka. Kone kun sijaitsee ohjaushyttan turkin alla ja kun koneen päälle laittoi patjan ja kävi sen päälle makuulle käsi juuri ja juuri yletti startille. No mitä tehdä irrottaako kone ja nostaa se ylös hyttaan vai purkaako pakosarjan lämmönvaihtimen yms.yms. ja sitten pääsee edellämainitulla patjakonstilla laittamaan  startin paikalleen.  Ja onnistuihan se sitten… En juurikaan sadatellut = yllätin itseni.  Keulapotkurikin tuli laminoitua Vetuksen asennusohjeiden mukaan,…mutta sitten kun julistin sen valmiiksi ja vedin sisälle jo topcoatit niin pyysin päästä katsomaan  sy Aaltoseen, millainen asennus Ruotsalaisella laatuveistämöllä oli tehty, no tulos: Topparit lähti taas laikkakoneella ja laminoin putken molemmin puolin laipiot ja äänieristin koko keulapunkan alusen ja sitten topparit taas pintaan. Paljon isompi homma tuo asennus oli kuin mitä olin kuvitellut. Tuli mieleen puuvenetelakan ajat= Kerro ajateltu projektiaika kolmella ja lisää tulokseen tuplat niin alat olla lähellä realismia. Paljon muutakin on tehty , lisätty lämmitystä Etelä-Ranskan talvea ajatellen.  Kiitos teknisestä neuvonnasta  Marimban ex Inkerin entiselle kipparille konemestari Ari Savolaiselle.

Taru on verhoillut salongin sohvat uusiksi, sähköjä värkkäilty kaiteita hitsailtu taavetteja vahvistettu keulan jennyrullaa korjattu yms yms sekä,langatonta nettiä värkätty veneeseen mutta ja no (  sekään ei ihan ment ko römpssöössä , mutta sen voin sanoa, että Veneilijän verkkokauppa, Waeco ja Furuno ovat toimineet ongelmani kanssa erinomaisesti. Vaikkei se aluksi siltä tuntunutkaan…) Tarkoitushan on asua veneessä koko vuosi ja hoitaa esim. maatilayhtymän asioita venetoimistosta käsin…

Taipalsaaren kodin pulma ratkesi niin, että Samuli muuttaa tänne ja laittaa oman kaksionsa keskustasta  myyntiin ja alkaa etsiä kolmiota tilalle.

Taru on tyhjentänyt taloa ja pakkaillut tulevan vuoden varalle vaatteita ja kaikenlaisia tarvikkeita ja tarvikkeita ja tarvikkeita. Toistaiseksi kaikki on saatu mahtumaan ruumaan. Tarun kontolle on kyllä jäänt koko Taipalsaaren talo mie ko oon lähtent aamulla veneelle ja tult illalla poijes.

Lähtö yritetään saada juhannuksen alusviikoksi torstaiksi… Thursdays child sails away…  Sitten kanavalle ja aatto saattaa alkaa Santiossa, senjälkeen Haminaan, josta käsin vielä pakataan kamaa ja hoidetaan Lappeenrannassa asioita ja tuodaan kisu mukaan retkelle. Tipi kisulla on nyt siru kaulassa ja ihka oma EU-passi, tästä koti – ja laiva kissasta tulee sitten syksyllä  le Chat Noir.

Karttoja on haalittu paperisina ja sähköisinä, paperikartat onnistuttiin hankkimaan Raaseporista ja veneen karttavarastosta. Kirjallisuutta ja pilotteja on osteltu muutama vuosi, muttei niitä oikein kunnollisia ole. Mattilan Pekeltä ja Liisalta ollaan saatu karttoja lainaan KIITOS! samoin laiturinaapuri s/y Raisannen kippari ystävällisesti lainasi alan kirjallisuutta Marimban kirjastoon. Järvisen Juhis ja Tuula taas antoivat arvokkaita vinkkejä Ruotsin rannikolle ja Turun saaristoon. Reitti suunnitelma nro yksi on kuitenkin kulkea purjein Suomenlahden rannikkoa Hankoon saakka ja siitä vinosti yli Viroon Dirhamiin ja siellä mein suosikkiin kalakohvikkiin. Siitä vähänkerrassaan Saarenmaalle, mista Latviaan Ventspilssiin, mistä pilssiin hankitaan kaikenlaista. NAM. Sieltä suunniteltu nro 1 reitti menisi meren yli  Gotlantiin ja  edelleen Kalmarin unionille tankkaamaan ja Ruotsin rannikkoa alas aina Trelleborgiin saakka mistä sujahdetaan salmen yli Tanskaan, josta Traveen, mihin on tarkoitus jättää masto Passat marinaan ja hakea se sieltä seuraavana keväänä taas kannelle ja Itämerelle. Sitten Lyybeckiin tarvikeostoksille onhan siellä ainaskin muutama hehtaari venetarvikehalleja.

Lybeckistä Lybeck kanavaa alas yli Elben ja siitä tiukka oikea Mittelland kanavalle josta Hannoverin ohi Rheinille ja sitä sitten  Isojen kaupunkien ohi (olen nähnyt Kölnin tuomio kirkon ) alas tai oikeastaan ylös vastavirtaan Koblenziin josta MOSEL- joelle  valkkareiden maailmaan. Ja aikanaan voi tulla ongelma: *Kun joen toisella rannalla on Saksa ja toisella Luxemburg miten ystävyys liputetaan ???

Sittenhän on aika unohtaa matkanteko ja nauttia sekä alkaa miettiä missä talvi, ehkä Lyonissa ehkä vielä alempana. Jos kaikki menee hyvin takaisin tulessa poiketaan Paraisilla Seinäjoenvarrella ja sieltä Belgian Hollannin kautta Elbelle ja takaisin Traveen ja Itämerelle…

 

Suomenlinnassa 14

 

 


18.6.  Lähtö lähenee…  Tarkoitus oli päästä liikkeelle torstaina ,mutta pitkälle suoralle Santioon on luvassa reilua vastaista. Katsotaan muuttuuko lähtö torstaista lauantaiksi tai sunnuntaiksi.

Pari reissua Satamoon tekniikan sisäänajoon tehty. Tähän asti alles bra.

 

 

25.06 2018

Matka alkoi torstaina Juhannusaaton aattona. Aamu oli lämmin ja aurinkoinen. Saimaankanavalle lähdettiin kotilaiturista. Edellisiltana oli ystäviä laiturilla kilistelemässä hyvän matkan toivotuksia.

Matka alkoi kauniin aurinkoisen aamun saattelemana. Sulutus toimi kuin sveitsiläinen laatukello. ( Kiitos Mälkiä)

Pällin sululla passintarkastuksessa vene tarkistettiin niin perusteellisesti kuin vain voi. Asenne tarkastajilla kuitenkin asiallinen ja miljoonannen luukun kohdalla alkoi olla jo huumoriakin mukana.

No työ tuli tehdyksi ja Brusnitskojessa tulli meni täysin kitkatta ja sitten vain suomenveden pohjaa pitkin kohti Viipurin lahtea, jossa aurinkoinen alkoi vedellä pilvipeittoa kasvoilleen.

Santion pitkällä suoralla tuuli alkoi yltyä ja maininki nousta, niin että Santion koko suora vedeltiin pelkällä fokalla koneen avustuksella.

Santioon tultiin juuri ennen pahinta myllytystä. Merivartijat tulivat vielä paikalle ja kyselivät, aiotaanko vielä myöhään illalla jatkaa, mutta merimaininkiin vielä huonosti tottuneena pyysimme saada jäädä Santioon kelin pitoon. Juhannusaattokin meni mukavasti santion aallonmurtajan suojissa, vaikka välillä vene oli yli parikymmentä astetta kallellaan ja lepuuttajat lensivät vaakasuorassa. Tuulta oli yli kakskytmetriä sekunnissa ja puuskissa viä plussat n 28ms

Kovasta kelistä huolimatta kokot paloivat naapurisaarissa ja Bustereilla paineltiin naapurisaarelaisia moikkaamaan. Kylläkin pelastuspuvut päällä.

Juhannuspäivänä mekin lähdettiin vanhaan mainikiin ja kympin tuuleen ja tultiin nätisti Haminaan, aurinkokin paisteli koko pikkulegin ajan.

Juhannuspäivää vieteltiin Haminan satamassa ja saunassa ja terasillakin istuttiin.Haminassa oli valtava kokko, jota ei kovan tuulen takia ollut saatu polttaa aattona. No eikös kun juhannuspäivänä istuttiin saunan terassilla, (kuului muuten laituripaikan hintaan,samoinkuin sähkökin.) Jokuhan sytytti kokon ja kohta tuo kerrostalon kokoinen kokko paloikin iloisesti pelastuslaitoksen valvonnassa. Nähtiin siis Suomen suurin kokko. Avoimia ruokaravintoloita ei sen sijaan nähty.

Sunnuntaina huristeltiin lijurilla hakemaan Tipikissa mukaan vuoden koitokselle. Samuli toi meidät takaisin.Tipin alkumatka Hamina-Kaunissaari sujui isosta  vanhasta mainingista huolimatta hyvin.  Haminassa tavattiin myös Saken tuttua Aholan Iliä ja Tarun koulukaveria Timosen Tarjaa ja Pasia. Ilo oli tavata pitkästä aikaa. Etsittiin myös yöllä taskulampun kanssa, kadonnutta veskin avainta.

Maanantaina käytiin Ilin kaa syömässä Haminan Bastionissa, miellyttävä kokemus.

Nyt siis Kaunissaaren aallonmurtajan suojassa, ei ennee vanhamaininki keinuttele. Huomena aiomme lähteä varhain kohti Helsinkiä mukavassa sivutuulessa. Ajateltiin mennä avomeren kautta.

Tässä kauniissa säässä  Kaunissaaressa:

Tuolla kaukana horisontissa vaaleansinisenä kumpareena näkyy jo osittain horisontin taakse pudonnut Suursaari.

Tässä viä opaskartta /huono kuva

 

26.6.2018

Lähtö Kaunissaaresta tapahtui 26.6 noin yhdeksän aikaan. Satama maksu 18 eskobaria kattoi kaiken sähköt suihkut mm. Kaikkialla siistiä, ystävällistä, puhdasta… Todella käymisenarvoinen paikka. Monesti menty ohi, nytkin oli tarkoitus mennä Loviisan linnoitussaaren, mutta onneksi mieli muuttui. Suosittelen.

Lähtö kaunissaaresta

Taru surhvvaa; tuuleton on tuulikarttakin, mutta AURIKOINEN paisteloo.

Tarkoitus oli ponnahtaa avomerelle, jos sieltä olisi löytynyt tuulta, mutta palasimme takaisin rannikon ulkopuolella kulkevalle väylälle, tuulta saatiin hiukkasen, muttei niinpaljon että meidän roomu olisi sillä kulkenut. No iltapäivällä kyllä tuuli mutta liian tiukkaa vastaista, ja tultiin koneella ja pikkufokalla ja koneella Helsinkiin. Laiskaksi oun tult. Mutta Suomenlinnaan. .

Meillä Suomenlinna on tullut vähän ikkäänkuin tavaksi, sen vierasvenesatama on suojainen, helppo tulla eikä turhantärkeilevä. Siellä menikin kaksi yötä.

Ovaskan Matti kävi meitä moikkaamassa, ilta vain päättyi ikävästi, kun mie ja Taru oksennettiin meilkeinpä samalla sekunilla veneessä iltaa istuessa. Vaikka ei törpöttelyä ole ihan hirviästi viimevuosina tullut harjoitetuksi, veikkaisin syyksi jotain muuta … Harmi vain että ilta päättyi tylsästi, Mutta kiva oli Mattia nähdä kiitos kun tulit moikkaamaan.

Keskiviikko meni hakiessa muutama varaosa justinkase tyyppisesti. Ilalla nähtiin Saken Maritiksoa ja siskon tytärtä Miljaa ja juuri TTK;sta valmistunutta puolisoansa Valtteria meille tarjotun herkkuruuan merkeissä. Oli kiva nähdä, kiitos tikso.

Kerettiin viä Anan kaa Suomenlinnassa miesten saunaan, jossa juttua riitti ja kas kummaa puuvenemiesten kaa.

28.6. 2018  LÄHTÖ kohti satavuotiasta Eestiä. Palju onne Eesti.

Kuudenaikaan aamulla aivan tyyntä, mutta juuri niikuin luvattiin puolilta päivin tarjoiltiin jo kymppiä. Vastaista…miks aina miulle.( Miten ansainneesi edes luulet, että aina saat myötäiset tuulet… Lauloi Lasse M) Perillä kuitenkin jo kahdelta iltapäivällä, lotteri ei taas tienny mitään; erehty, ainakin melkeinpä parikytä minuuttia.

Kissi viihtyy veneessä hyvin (siis nyt naissaaressa kassi), yleensä se ei oo kauhian hyväilyn kipeä, mutta veneessä hää kyhnää kyllä mielellään.

 

29.6.2018 Naissaaresta Lohusaloon. Eiku…

Naissaaren satamaa oli hieman muokattu viimekerrasta, edellisellä kerralla tykästyttiin kovasti, silloin kaikki toimi hienosti, nyt hieman kankeammin. 28 eskobaria per yö ja suihkussa käynti 12 eskobaria meiltä ja laiturisähkökin erikseen.

Vähän kankeaa kaikki, verrattuna edelliseen kertaan. Toinen laituri oli vuokrattu paikallisille kausipaikoiksi.

Vierailijat olivat kansainvälisiä, purjehtijoita oli Britti- Saksan- Sveitsin- Suomen ja tietysti Vironlipuilla. Vanha yhteysalus Kathariina oli laitettu upeaan kuntoon. Kaunis vanha laiva, mitä ei ollut pilattu millään sätöksillä.

 

NO päätettiin lähteä Lohusaloon kun etiäpäin piti päästä. Vähän kovaa oli luvattu, mutta lähdettiin kun oli luvattu  sopivasti pohjoisen puolelta. Aallonkorkeuksia ei netistä katseltu ja eikun Naissaaren suojasta merelle. tuuli oli kuitenkin jotakuiten vastaista eli lännestä ja aallonkorkeuskin  reilusti mukavuusalueen ulkopuolella.( 3,7m kertoi jälkeenpäin katseltu nettitietous)

Ei jaksettu lähteä koneella työntämään vastamaininkiin. Käännettiin  kokka kohti Tallinnaa ja Grand Old Marinaa, mihin mennään lauttasataman läpi ja läpiajoon pitää pyytää satamakapun lupa joko kännyllä tai kanavalla 14 vhf llä

Kerrankin oli hyvä tuuri , Viikinki oli juuri lähtenyt ja väylä vapaa. Tankattiin styyran tankki täyteen rapiat satalitraa ja imaistiin kakkelit tankista ja jatkettiin sisään satamaaltaaseen admiraltetsbassiniin, ja vapaita paikkoja valinnaksi asti JESS

Täällä on muuttunut tilanne viimekerrasta 2015 niin, että vieraspaikat ovat lisääntyneet ja privatit vähentyneet. Hyvä niin nyt taas mahtuu.

Joku pitää tätä kalliina, mutta jos laskee taksi tai bussimatkat Piritasta kylille ja takaisin, niin väitän, että halvemmaksi tulee ja tilat on komiat. Ja helppoa, 7 minsaa kävelyä ja olet raatihuoneen torilla tai ihan pikkuhilpaisu uuteen keskustaan. Suosittelen.

Ja on suojainen, taas vinkuu takila tuulessa, ja vene nykii köysissään. Ensiviikolla mennään sitten pitkiä päivämatkoja. TOIVOTTAVASTI!!!!

 

1.7.2018 ON SIIS HEINÄKUU

Yhäti Tallinnassa etelä vetää ja pohjoinen puhuu 10-18m/s kertoo paikallinen säätiedoitus.

Suojainen sisäsatama. mutta halpuusköydet nirhaantui entiseksi.

Tiistai on nyt toivoa täynnä; alle kymmenen ja koillisesta. Toivottavasti tulee pitkä matkapäivä, pitänee ahtia vielä voidella tilkalla XO ta.

Mitä tehdä satamassa… on shoppailtu, käyty terdellä lasillisella, kävelty ympäriinsä niinkuin pöhköt turistit, luettu kirjaa, nukuttu, ja taas käyty kävelyllä. Ei tää nyt niin kauheaa ole.

Apua kirjat loppuu jo tässä vaiheessa, täytyy opetella lukemaan ruudulta, en tykkää.

tässä kuvia kävelyretkiltä.

ps. hyviä viinejä saa kohtuuhintaan ja viinejä saa myös halpaan hintaan. Hitto vanhasta olutmiehestä (jo sukuvelvotteita) on tullut enemmän viinin ystävä.

pps. siitä edellämainitusta grand old marinan edullisuudesta alan olla jo erimieltä, asiat ei ihan vimpanpäälle hoidettu tälläkertaa..hyvin kylläkin. Sijainti sensijaan saaterin hyvä. Laiturit jees.

Saimaa syndroomako. Tottunut liian hyvälle: On meillä Saimaalla satama-asiat aika hiton hyvässä mallissa.

 

3.7.2018 Merivesi pojoisen puhuripäivien jälkeen 6,2-6,7 astetta

Aamulla Tallinnasta juustua ja vissyä veneeseen, vesitankki täyteen septi tyhjäksi ja muiden aamuvirkkujen perässä merelle.

T.arkoitus keretä Dirhamiin. Ja kerettiin. Sumuinen päivä. Tallinnasta lähtiessä 7 laivaa väisteltävinä. Ilman tutkaa olis ollut isoakaan risteilyalusta vaikea huomata, ennenkuin melkeimpä kohdalla, rahtilaivat ajoivat kohteliaasti hitonmoiset hakuvalot päällä ja ne ja niiden liikkeet näki manuaalisestikkin sumun läpi.

Tuulta ei sitten juuri virinnyt. Kyllä me purjeita lepateltiin, ja konneella autettiin. Purtsikoita oli Väinämerelle menossa runsaasti. Kaikilla sama mode purjetta ja moottoria.

Lohusalon ohitusta ei edes huomattu kun ei mitään nähty ja tutkan ruutua tuijoteltiin, sitten vähän maisema aukesi, mutta neljämailia ennen dirhamia joku veti verhon totaalisesti kiinni.

 

Tutkassa vain pilkkui piste puolimailia meidän edellä samaa suuntaan menossa. Suomalainen nelkytneljäjalkainen katti, oli jo laiturissa kun lopulta sataman suojaan päästiin. Satama aivan täysi aallonmurtajaa myöten, satamakapu järjesti meille vielä yhden lokeron, polttoainejakelun vierestä.

Meiltä siis hävisi sisäänajossa hydrauliohjauksesta äly. Jos jotain kiinnostaa katsokaa dirhamiin sisääntulo vaikka googlesta. Äksonia oli huh  Onneksi oli keulapotkuri, ohjailee sitä jollain lailla silläkin. Oma moka, asia korjattu, peräsin toimii taas.

 

Kalakohvikin menu on lyhyt, mutta kalasta pitäville nam.

Syötiin kolmekampelaa per nokka lisukkeineen eikä todellakaan petytty. Oltiin viä lähdössä kyläkauppaan, mutta sateensattuessa jätettiin huomiseksi. Voi olla että ollaan viä toinen päivä.

dirhamin kyläkauppa pieni mutta pippurinen, palvelee isot valikoimat, aina hymyssä suin.

pyöräretkellä lehmiä katselemassa. Vanhaa viroa uusien huviloiden lomassa.

hieno linjuripysäkki

Kaikki mahtuu satamakapu järjestää

Ei niin arkkitehtooninen kokemus. Mutta talvisäilytyspaikka järjestyisi hallista 6 ekee neliö. Masto nostoineen satasen, muttei vielä ainakaan meille.

Dirhamissa kului siis kaksi päivää.

Huomena Haapsaluun

 

5.7.2018 Haapsalu

Dirhamista lähteissä oli kirkas ilma.  Veneitä menossa länteen ja pohjoiseen purjeita nosteltiin 5ms luoteesta sekä meinkanssa samaan suuntaan etelään lähti muutamia vihreeviirisiä veneitä.

No kohta taas verho veettiin eteen, vaikka olikin kevyt tuuli eikä enää näkynyt mitään eikä ketään ei edes tutkassa. Empiirisesti tuli todettua, ettei nykyaikainen kisavene hiilikuitumastolla näy tutkassa pätkääkään nimittäin putkahti sumusta ihan puuntakaa. Ei osuttu vaikkei väliä nyt jäänytkään kuin reilu kymppi. No Haapsalua ennen alkoi taas aurinko näkyä keltasena hahmona sumun läpi ja pian taas oli hyvä näkyvyys. Meri kun mataloitui vedenlämmötkin kohosi tuonne 10,2 asteeseen.

Haapsalussa kylillä pyörillä, syötiin ja juotiin lasilliset sitten pyykkikoneiden kimppuun =puhtaat lakanat. (Satamamaksu 24 ekee sisältäen sen mitä yleensä on tarjolla.)

Illalla viä rantapromenaadille. son hiano sieltä muutama kuva.

ei aivan Shellin baari.

Rautatiemuseo, ei ihan museokunnossa, mutta keisarinasema kuitenkin.Meiltähän se onnettomasti paloi.

need some bodywork too

tässä julkisivu,

Luonnossa oikeasti hieno rakennus, nää kuvat ei oikein anna oikeutta. Kaikki kohteet vapaasti tutustuttavissa, ois päässy vaikka höyryveturin hanoja käänteleen.

Ja sitten se päivän tärkein eli Menu:  Antti on lihansyöjä, niinkuin kisukin.

 

6.7.2018 Yhäti Haapsalussa

Tämä aamu oli yhtä tuulinen kuin eilinen, mutta päivä vain parani iltaa kohti. Tänä iltana ei tarvinnut villapaitaa.

Niina, Vesa ja tytöt kävivät moikkaamassa kotimatkalla Hiiunmaalta. Kiva nähdä näin ulkomailla.

Tapaamisen jälkeen käytiin ajelemassa tallinnantien varrella ostos keskittymässä polkupyörillä jos niitä kiinan ihmetaittovekottimia voi polkupyöränimella kutsua, mut kyl niil semmoinen 14 kilumetriä tännään veivattiin, Ostokset myö saatiin tehtyä hyväst ja huomenaamulla myö lähetääki varmaan Muhun saarelle ja siit sit Saarenmaalle Kuresaareen jot vot. Siis jos luoja sää ja tekniikka suo.

Tänään oikein kaunis ilta. Suihkus käyty ja yhet rinksut juotu ja varvas hoideltu ja kaikki menee kivast.

täs ilta kuvia Marinast.

 

7.-8 07. 2018 Haapsalu Muhu eiku Saarenmaa

Lähtö aikaisin aamulla kauniiseen ilmaan. Tuuli styyran laanteelta ja aurinko paistaa. Kivvaa. Tunnelma vähän latistui kun Rohukulan kaikki lähtevät ja palaavat lautat sattuvat samaan kapeikkoon mein rullapurjeen sisäänoton kanssa. Nyt jo tuuli riittävästi.

Koneella kapeikon läpi ja kokka kohti Muhua jota ei vielä näkynyt horisontissa. Sensijaan näkyi piiiitkä jono purtsikoita menossa samaa suuntaan kuin me. Yllätys yllätys 40 merikarhujen isoa ja nopeaa purtsikkaa oli menossa kuivastuun niinkuin mekin olimme ajatelleet, salmen toistapuolta Viinistua ei voinnut ees ajatella sen verran jo tuuli. Jos 40-50 jalkaiset veneet tyytyvät ajamaan pelkällä fokalla tuulta kait oli. No me jatkettiin suoraan Saarenmaalle.

Pitkä suora märkää meinikiä, vesi lensi komeasti.

Lopulta työnnettiin viimeinen kiusaus koneella Roomassaareen. Meil on melkein 80 hepoa, muttei juuri viittäsolmua enempää voint vasta-aaltoon ajaa. Antti hoiti homman kuin mies. Meistä silmälasipäistä ei siihen olt kun vesi lensi veneen yli suoraan ruorimiehen silmille ja kokoajan joka aallosta. Sisäohjaamosta ei paljun nähnyt, kun vesi lensi minkä pyyhkijät ehtivät hoitaa ja laskeva aurinko suoraan edestä.  Perillä kympin ajoissa.

Suojaisessa satamassa oli helppo saada vene laituriin.

Sitten kuivaa päälle, lämmintä ruokaa ja masun viereen nukkuun.

Ei ole paljon kuvia laittaa, oli käsillä muutakin työtä.

8.7.2018 Roomassaaressa

Kaunis aamu, mutta jaksaa puhaltaa, huomena siirretään vene Kuresaareen, kun merikarhujen veneet ovat lähteneet kohti Riikaa. Me ei sinne… vaan odotellaan sopivaa keliä kohti Gotlantia.

Ei taideta mennä Ventspilssiin edes halpojen ostosten takia, vaan mennään Montuun yöksi ja vetäistään siitä yli tod näk keskiviikkona.

Tänään ajeltiin pyörillä Kuresaareen kivaa ranta”polkua”.

Kaunis kaunis päivä. Kaupunki lomailua. Hyvää ruokaa. Hyvä mieli. Roomassaaren sauna testattu.

kuvia kaupungilta:

Kaunista Kuressaaressa Piispanlinna vallihautoineen.

9.7.2108 Roomassaare

Aamulla pyörät pakettiin ja tankattiin 130l diisseliä ja tyhjennettiin septi, ei mikään huippulaite. Kakit kannella n 2 litran voimalla, mutta lopulta kun jaksoi moottor imurissa jumputtaa tarpeeksi alipainetta saatiin tankki tyhjäksi ja vesiletkulla huuhdeltua kakit mereen. Toden sanoakseni ainoa paikka Virossa missä tankin tyhjennys on onnistunut  on Grand Old Marinan sissääntulo lauttasataman takalaidalla.

Kauniissa säässä kohti Kuressaarta, missä vielä oli yli 30 merikarhua odottelemassa Riikaanlähtöä. Hyvin mahduttiin sekaan ystävällisen satamakapun avustuksella. Vieruskaveriksi sattui tämänreissun mukavimmat venenaapurit, toinen vene Saksasta ja toinen merikarhuja Espoosta.

Saksalaiset olivat menossa Helsinkiin etsimään heillä opiskeluvuotta asunutta miestä, silloista nuorukaista. Yritimme auttaa heitä, etsimällä puhelinnumeroa netistä. Ei löytynt kuin lopetetun yrityksen tiedot. Mutta saimme kutsun Saksaan heille, koska reitimme kulkee molempiin suuntiin heidän kotinsa ohi.

Taru kävi kampaajalla ja sen jälkeen kun mie ja Antti olimme tehneet pienoisia huoltotoimia veneessä tapasimme kaupungilla terassiruokailun merkeissä,

Illalla Taru pani pyykit koneeseen ja siine ne sitten jäikin kunnes seuraavana aamuna satamakapu hoiti paikalle asentajan, joka purki konetta sen verran että luukku aukesi.

Veneen entiset omistajat Inkeri ja Ari Savolainen kävivät tervehtimässä meitä ja entistä ilmeisen pidettyä venettään (ex Inkeriä). Oli kiva tavata, mutta Savolaiset lähtivät jatkamaan mehunkeittoa ja viinimarjojen poimintaa Orissaaren Kalman ranchilleen.

Kävimme kylillä kaupoissa ja iltapäivän vaihtuessa illaksi pakattiin pyörät ja kokka kohti Montua josta on kalasataman ohella kehittymässä hieno suojainen huvivenesatama. Lähtiessä saksalaispariskunta ja satamakapteeni kävivät huiskuttamassa .

Montusta löytyi neljätuntia myöhemmin sormiponttooneita, kylkiparkkia suihkuja (kesken) sauna pyykkitupaa ja hienonhieno puistoalue. Sisemmäksi on tehty toinen aallonmurtaja, jonka suojaan huvivenesatama syntyy, meidän kaiun mukaan syvää oli 5,2-3,9m.

Tässä kuvia näiltä päiviltä:

uusi aallonmurtaja huviveneille

komeaa puistoa montussa

Täältä siis Ruotsiin Latvia ja Ventspils sai jäädä väliin

11.7.2018 Lähtö Montusta kohti Ruåtsia ja Gotlantia.

Aamulla 03.30 ylös, vene lähtövalmiiksi, koneella ulos merelle.

Purjeet nousi vasta puolitoista tuntia myöhemmin, kun oli päästy pitkälle Saarenmaan etelänurkasta ulottuvien karikoiden välistä puikkelehtien avomerelle. Siitä alkoi pitkä suora, tuuli lerputteli purjeissa kone auttoi.

Käsiohjauksella mentiin, kun isopurje tahtoi olla milloin milläkin halssilla. Tähän mein autopilotti ei ole riittävän tarkka, vahinkojiippejä tulee varmasti. Tunti ruorivuoroja ja vaihto. Jokaiselle päikkärivuorot, jäi tuo uni edellisyönä tosi vähälle sen verran ponttoonit  Montussa pitivät tuutulauluaan nirks narks.

Nähtiin yhteensä neljä hylettä ja yksi aamukuudelta vastaan tullut oikeasti iso purkkari koneella kevyeen vastatuuleen ajaen ilmeisesti Ventspils mielessä. Muuten oli iltaan asti aivan hiljaista.

Taivaalla lensi iso kuljetuskone jolla oli kaksi hävittäjää saattamassa, liekö amerikanherkkuja Helsinkiin menossa vai Kaliningradin kalustoa. Illemalla nähtiin useita rahtareita, joista yksi kansitankeista päätellen kaasulaiva oli kokonaan iloisen pinkki.

Niikuis oli luvattu illalla nousi tuuli ja aalto, Kakkosreivillä mentiin ja ei se takalanteelta tuleva tuuli mein Marimballe kaikkein helpoin ole, ruorimies eikä nainen saanut torkkua yhtään. Ja tuli jo satamaan pääsyä ikävä. Ja paljon.

Ruokahommat hoiteli Taru; isosta aallosta huolimatta keinuliesi ja hyvät kattilanpitimet toimivat. Kanapullia ja perunamuussia.

Koko reissun rytkäytys yhteensä 04.00-22.10 paikallista aikaa, eli z-läkki huomioonottamatta vajaa yhdeksäntoista tuntia, ennekuin olimme Fårösundissa.

Hra kapt.Lappalaiselta tuli vinkki marinasta mut sehän oli täys, (siellon just parhaillaan armottomat rokanrollbileet.Vanhoja herroja stagella oikein kunnon kattaus)ja yleisöä ihan sairaasti, joka paikka täynnä prätkiä ja autoja.

Saatiin kuitenkin seuraavasta marinasta eli lauttasataman poijuista viimeinen vapaapaikka. Ei huono satama sekään, kunhan saimme satamamestarilta älykortin, jolla kaikki lukot aukesivat.

Jäätiin Fårösundiin kolmeksi yöksi ja toisena päivänä vuokrattiin tutun oloinen transportteri ja tehtii gotlad runtti historiallisten viikinkiaikaisia muinaismuistoja kierrellen.

Pahus ja eksyttiin Roomaan, eikä käyty ees pizzalla, semmonenkii mahollisuus ois olt. Kuka ravintoloitsija voikaan sanoa, että miulla on pitseria ihan Roman keskustassa parhaalla pelipaikalla.

Kun kuljetuskalusto oli kerran alla haettiin Visbyn Biltemasta kaikki ne tarpeet, jotka oli kotiin unohtuneet mm. kaksi Suomen lippua.

Ajettiin myös illansuussa samalla transulla Fårön saari ympäri, nyt tiedetään; siel on ihan hitost leirintäalueita mökkelöita asuntoautoparkkeja yms yms lomanviettopaikkaa turistirysää ynnä ihan alkuperäisiä lampureita HUH ja kulkijoita pyöräilijöistä matkaautoristeilijöihin. Siksi lautat on aina täynnä.

Niin: eksoottisen kaunista ja nykyhössötystä ihan sovussa vieri vieressä.

Ja ettei vanha Sysmänrooli unohdu, tääl on syyskylvöt jo puitu.

 

 

14.7.2018 Fårösundista Lickershamniin

Lähtö aamulla 8-9 maissa pienituulenviri houkutti nostamaan purjeen, muttei siellä avomerellä mitään tuullut, 5 venettä jonossa kuin köyhäntalon porsaat koneella ajaen isoapurjetta turhaan lekuuttaen. Nähtiin taas hylkeitä isoja ja mustia.

Upeita kalkkikivikallioita. Paahtavaa aurinkoa ihanan sinivihreä meri. Neljän tunnin kuluttua tultiin perille, satamassa oli jo paljon veneitä mutta hyvin mahtui kaikki illallakin tulleet.

Lickershamn hauska sekoitus uimabiitsiä, vanhaa saaristolais satamaa , modernia huvivenesatamaa, matkailuautoja telttoja hyvää pöhinää. On muuten eka satama jossa olen käynyt, missä oli satamaanilmoittautumis/maksu automaatti. Kuin pankin automaatti seinässä.

Ostettiin kampela ja tehtiin naminamiruokaa.

 

 

Uitiin meressä, käytiin yksillä terassilla ja ihmeteltiin ruotsalaisten iltakulttuuria…ystävällistä ja hauskaa. Illanpito seuraan mahtui lippuun venetyyppiin/hintaan maahan kieleen rotuun yms katsomatta. Hyvä mieli tuli siitä. Kuinka monta aurinkotuolia mahtuu 44 jalkaiseen purkkariin. NO amulla vielä mein lähtiessä korjaamatta oli n 30 tuolia aallonmurtajan harjalla.

Iltakävely Jungfruklippanilla paljon mahtavampi kuin kuvissa

 

15.7.2018 Lähtö kohti Visbyä

Aamu yhdeksältä imaistiin kakkelit ja tankattiin vedet. Sen jälkeen peilityynelle merelle, Jonossa taas kohti Visbytä kukaan ei edes yrittänyt purjehtia. Vallitseva aallonkorkeus ehkä 50mm. Kuuma. Tänään siis kaupunkipäivä.

Satamatoimija kumpparilla vastaan ja toinen jo aallonmurtajalla vastaanottamassa. Ei montaa poijua tai kylkiparkkipaikkaa vapaana mutta ei ruuhkaa, Ensiviikolla alkaa sanoi satamamestarit.

Vähän pileveneitä siellä täällä, sisäsatamassa pappa betalar nuorisoa miljoonaveneissä huudattavat muutaman megawatin poppikoneita ihan vain tullakseen huomatuksi. Ettekste tiedä ketä me ollaan meiningillä. No v…. ei tiedetä eikä kiinnosta. Kasvakaa ihmisiksi.

Kiva päivä kaupungilla, tässä kuvia.

HUOMINEN ei oo viä päätetty, kiva olis olla toinen päivä, mutta etiäpäinkin pitäis mennä.

 

16.7.2018 Ja mentiikin.

Visbystä Ölantiin Byxelgrok

No onhan paikka, satamakapu todella pakkasi paikan täyteen, me ollaan autolautan luiskalla ja veneitä meistä merellepäin kylki kyljes niin monta ettei jaksa laskea.

Aamu oli täysin peilityyni, päivänmittaan  jo vähän virisi. Paino sanalla vähän. Purjemoottori ajoa. Aamulla puoli ysi Visbystä ulos ja neljältä odottamaan lautantuloa. Kun lautta oli tult ja ment satamakapu rupesi järjestämään veneitä sisään.

”Musta suomalainen” oli ensi komento, ja sitten venettä veneen viereen. Täältä perimmäisenä ei todella lähdetä, ennenkuin lautta aamulla tulee, ja koko paketti puretaan merelle.

Lappalaisen Kari päivityksessään sanoi täältä hyvin: Kaikkea löytyy. Niinpä. Venelehden satamaopas kertoi, että tämä satama täyttyy heinäkuussa aina jo puoliltapäivin. Oikeassa olivat.

Siis huomenna Kalmariin jos luoja sää ja tekniikka suo. Ja jos täältä johonkin pääsee ehjänä.