MARIMBA MATKALLA

Moottoripurjehtija Marimba on nähnyt monia satamia, erilaisia vesiä. Nyt vuorostaan Sakari ja Taru Fromholz ovat ohjaamassa Marimban uusille matkoille. Tässä blogissa seurataan Marimban matkoja…


 

Ensimmäiseksi kiitokset kommodori Topiantti Äikkäälle tästä blogitilasta ja avusta!

Marimba molskahti veteen pari viikkoa sitten, Remonttia on tehty reilut kaksi kuukautta . Moottorin startin vaihto olikin oletettua isompi urakka. Kone kun sijaitsee ohjaushyttan turkin alla ja kun koneen päälle laittoi patjan ja kävi sen päälle makuulle käsi juuri ja juuri yletti startille. No mitä tehdä irrottaako kone ja nostaa se ylös hyttaan vai purkaako pakosarjan lämmönvaihtimen yms.yms. ja sitten pääsee edellämainitulla patjakonstilla laittamaan  startin paikalleen.  Ja onnistuihan se sitten… En juurikaan sadatellut = yllätin itseni.  Keulapotkurikin tuli laminoitua Vetuksen asennusohjeiden mukaan,…mutta sitten kun julistin sen valmiiksi ja vedin sisälle jo topcoatit niin pyysin päästä katsomaan  sy Aaltoseen, millainen asennus Ruotsalaisella laatuveistämöllä oli tehty, no tulos: Topparit lähti taas laikkakoneella ja laminoin putken molemmin puolin laipiot ja äänieristin koko keulapunkan alusen ja sitten topparit taas pintaan. Paljon isompi homma tuo asennus oli kuin mitä olin kuvitellut. Tuli mieleen puuvenetelakan ajat= Kerro ajateltu projektiaika kolmella ja lisää tulokseen tuplat niin alat olla lähellä realismia. Paljon muutakin on tehty , lisätty lämmitystä Etelä-Ranskan talvea ajatellen.  Kiitos teknisestä neuvonnasta  Marimban ex Inkerin entiselle kipparille konemestari Ari Savolaiselle.

Taru on verhoillut salongin sohvat uusiksi, sähköjä värkkäilty kaiteita hitsailtu taavetteja vahvistettu keulan jennyrullaa korjattu yms yms sekä,langatonta nettiä värkätty veneeseen mutta ja no (  sekään ei ihan ment ko römpssöössä , mutta sen voin sanoa, että Veneilijän verkkokauppa, Waeco ja Furuno ovat toimineet ongelmani kanssa erinomaisesti. Vaikkei se aluksi siltä tuntunutkaan…) Tarkoitushan on asua veneessä koko vuosi ja hoitaa esim. maatilayhtymän asioita venetoimistosta käsin…

Taipalsaaren kodin pulma ratkesi niin, että Samuli muuttaa tänne ja laittaa oman kaksionsa keskustasta  myyntiin ja alkaa etsiä kolmiota tilalle.

Taru on tyhjentänyt taloa ja pakkaillut tulevan vuoden varalle vaatteita ja kaikenlaisia tarvikkeita ja tarvikkeita ja tarvikkeita. Toistaiseksi kaikki on saatu mahtumaan ruumaan. Tarun kontolle on kyllä jäänt koko Taipalsaaren talo mie ko oon lähtent aamulla veneelle ja tult illalla poijes.

Lähtö yritetään saada juhannuksen alusviikoksi torstaiksi… Thursdays child sails away…  Sitten kanavalle ja aatto saattaa alkaa Santiossa, senjälkeen Haminaan, josta käsin vielä pakataan kamaa ja hoidetaan Lappeenrannassa asioita ja tuodaan kisu mukaan retkelle. Tipi kisulla on nyt siru kaulassa ja ihka oma EU-passi, tästä koti – ja laiva kissasta tulee sitten syksyllä  le Chat Noir.

Karttoja on haalittu paperisina ja sähköisinä, paperikartat onnistuttiin hankkimaan Raaseporista ja veneen karttavarastosta. Kirjallisuutta ja pilotteja on osteltu muutama vuosi, muttei niitä oikein kunnollisia ole. Mattilan Pekeltä ja Liisalta ollaan saatu karttoja lainaan KIITOS! samoin laiturinaapuri s/y Raisannen kippari ystävällisesti lainasi alan kirjallisuutta Marimban kirjastoon. Järvisen Juhis ja Tuula taas antoivat arvokkaita vinkkejä Ruotsin rannikolle ja Turun saaristoon. Reitti suunnitelma nro yksi on kuitenkin kulkea purjein Suomenlahden rannikkoa Hankoon saakka ja siitä vinosti yli Viroon Dirhamiin ja siellä mein suosikkiin kalakohvikkiin. Siitä vähänkerrassaan Saarenmaalle, mista Latviaan Ventspilssiin, mistä pilssiin hankitaan kaikenlaista. NAM. Sieltä suunniteltu nro 1 reitti menisi meren yli  Gotlantiin ja  edelleen Kalmarin unionille tankkaamaan ja Ruotsin rannikkoa alas aina Trelleborgiin saakka mistä sujahdetaan salmen yli Tanskaan, josta Traveen, mihin on tarkoitus jättää masto Passat marinaan ja hakea se sieltä seuraavana keväänä taas kannelle ja Itämerelle. Sitten Lyybeckiin tarvikeostoksille onhan siellä ainaskin muutama hehtaari venetarvikehalleja.

Lybeckistä Lybeck kanavaa alas yli Elben ja siitä tiukka oikea Mittelland kanavalle josta Hannoverin ohi Rheinille ja sitä sitten  Isojen kaupunkien ohi (olen nähnyt Kölnin tuomio kirkon ) alas tai oikeastaan ylös vastavirtaan Koblenziin josta MOSEL- joelle  valkkareiden maailmaan. Ja aikanaan voi tulla ongelma: *Kun joen toisella rannalla on Saksa ja toisella Luxemburg miten ystävyys liputetaan ???

Sittenhän on aika unohtaa matkanteko ja nauttia sekä alkaa miettiä missä talvi, ehkä Lyonissa ehkä vielä alempana. Jos kaikki menee hyvin takaisin tulessa poiketaan Paraisilla Seinäjoenvarrella ja sieltä Belgian Hollannin kautta Elbelle ja takaisin Traveen ja Itämerelle…

 

Suomenlinnassa 14

 

 


18.6.  Lähtö lähenee…  Tarkoitus oli päästä liikkeelle torstaina ,mutta pitkälle suoralle Santioon on luvassa reilua vastaista. Katsotaan muuttuuko lähtö torstaista lauantaiksi tai sunnuntaiksi.

Pari reissua Satamoon tekniikan sisäänajoon tehty. Tähän asti alles bra.

 

 

25.06 2018

Matka alkoi torstaina Juhannusaaton aattona. Aamu oli lämmin ja aurinkoinen. Saimaankanavalle lähdettiin kotilaiturista. Edellisiltana oli ystäviä laiturilla kilistelemässä hyvän matkan toivotuksia.

Matka alkoi kauniin aurinkoisen aamun saattelemana. Sulutus toimi kuin sveitsiläinen laatukello. ( Kiitos Mälkiä)

Pällin sululla passintarkastuksessa vene tarkistettiin niin perusteellisesti kuin vain voi. Asenne tarkastajilla kuitenkin asiallinen ja miljoonannen luukun kohdalla alkoi olla jo huumoriakin mukana.

No työ tuli tehdyksi ja Brusnitskojessa tulli meni täysin kitkatta ja sitten vain suomenveden pohjaa pitkin kohti Viipurin lahtea, jossa aurinkoinen alkoi vedellä pilvipeittoa kasvoilleen.

Santion pitkällä suoralla tuuli alkoi yltyä ja maininki nousta, niin että Santion koko suora vedeltiin pelkällä fokalla koneen avustuksella.

Santioon tultiin juuri ennen pahinta myllytystä. Merivartijat tulivat vielä paikalle ja kyselivät, aiotaanko vielä myöhään illalla jatkaa, mutta merimaininkiin vielä huonosti tottuneena pyysimme saada jäädä Santioon kelin pitoon. Juhannusaattokin meni mukavasti santion aallonmurtajan suojissa, vaikka välillä vene oli yli parikymmentä astetta kallellaan ja lepuuttajat lensivät vaakasuorassa. Tuulta oli yli kakskytmetriä sekunnissa ja puuskissa viä plussat n 28ms

Kovasta kelistä huolimatta kokot paloivat naapurisaarissa ja Bustereilla paineltiin naapurisaarelaisia moikkaamaan. Kylläkin pelastuspuvut päällä.

Juhannuspäivänä mekin lähdettiin vanhaan mainikiin ja kympin tuuleen ja tultiin nätisti Haminaan, aurinkokin paisteli koko pikkulegin ajan.

Juhannuspäivää vieteltiin Haminan satamassa ja saunassa ja terasillakin istuttiin.Haminassa oli valtava kokko, jota ei kovan tuulen takia ollut saatu polttaa aattona. No eikös kun juhannuspäivänä istuttiin saunan terassilla, (kuului muuten laituripaikan hintaan,samoinkuin sähkökin.) Jokuhan sytytti kokon ja kohta tuo kerrostalon kokoinen kokko paloikin iloisesti pelastuslaitoksen valvonnassa. Nähtiin siis Suomen suurin kokko. Avoimia ruokaravintoloita ei sen sijaan nähty.

Sunnuntaina huristeltiin lijurilla hakemaan Tipikissa mukaan vuoden koitokselle. Samuli toi meidät takaisin.Tipin alkumatka Hamina-Kaunissaari sujui isosta  vanhasta mainingista huolimatta hyvin.  Haminassa tavattiin myös Saken tuttua Aholan Iliä ja Tarun koulukaveria Timosen Tarjaa ja Pasia. Ilo oli tavata pitkästä aikaa. Etsittiin myös yöllä taskulampun kanssa, kadonnutta veskin avainta.

Maanantaina käytiin Ilin kaa syömässä Haminan Bastionissa, miellyttävä kokemus.

Nyt siis Kaunissaaren aallonmurtajan suojassa, ei ennee vanhamaininki keinuttele. Huomena aiomme lähteä varhain kohti Helsinkiä mukavassa sivutuulessa. Ajateltiin mennä avomeren kautta.

Tässä kauniissa säässä  Kaunissaaressa:

Tuolla kaukana horisontissa vaaleansinisenä kumpareena näkyy jo osittain horisontin taakse pudonnut Suursaari.

Tässä viä opaskartta /huono kuva

 

26.6.2018

Lähtö Kaunissaaresta tapahtui 26.6 noin yhdeksän aikaan. Satama maksu 18 eskobaria kattoi kaiken sähköt suihkut mm. Kaikkialla siistiä, ystävällistä, puhdasta… Todella käymisenarvoinen paikka. Monesti menty ohi, nytkin oli tarkoitus mennä Loviisan linnoitussaaren, mutta onneksi mieli muuttui. Suosittelen.

Lähtö kaunissaaresta

Taru surhvvaa; tuuleton on tuulikarttakin, mutta AURIKOINEN paisteloo.

Tarkoitus oli ponnahtaa avomerelle, jos sieltä olisi löytynyt tuulta, mutta palasimme takaisin rannikon ulkopuolella kulkevalle väylälle, tuulta saatiin hiukkasen, muttei niinpaljon että meidän roomu olisi sillä kulkenut. No iltapäivällä kyllä tuuli mutta liian tiukkaa vastaista, ja tultiin koneella ja pikkufokalla ja koneella Helsinkiin. Laiskaksi oun tult. Mutta Suomenlinnaan. .

Meillä Suomenlinna on tullut vähän ikkäänkuin tavaksi, sen vierasvenesatama on suojainen, helppo tulla eikä turhantärkeilevä. Siellä menikin kaksi yötä.

Ovaskan Matti kävi meitä moikkaamassa, ilta vain päättyi ikävästi, kun mie ja Taru oksennettiin meilkeinpä samalla sekunilla veneessä iltaa istuessa. Vaikka ei törpöttelyä ole ihan hirviästi viimevuosina tullut harjoitetuksi, veikkaisin syyksi jotain muuta … Harmi vain että ilta päättyi tylsästi, Mutta kiva oli Mattia nähdä kiitos kun tulit moikkaamaan.

Keskiviikko meni hakiessa muutama varaosa justinkase tyyppisesti. Ilalla nähtiin Saken Maritiksoa ja siskon tytärtä Miljaa ja juuri TTK;sta valmistunutta puolisoansa Valtteria meille tarjotun herkkuruuan merkeissä. Oli kiva nähdä, kiitos tikso.

Kerettiin viä Anan kaa Suomenlinnassa miesten saunaan, jossa juttua riitti ja kas kummaa puuvenemiesten kaa.

28.6. 2018  LÄHTÖ kohti satavuotiasta Eestiä. Palju onne Eesti.

Kuudenaikaan aamulla aivan tyyntä, mutta juuri niikuin luvattiin puolilta päivin tarjoiltiin jo kymppiä. Vastaista…miks aina miulle.( Miten ansainneesi edes luulet, että aina saat myötäiset tuulet… Lauloi Lasse M) Perillä kuitenkin jo kahdelta iltapäivällä, lotteri ei taas tienny mitään; erehty, ainakin melkeinpä parikytä minuuttia.

Kissi viihtyy veneessä hyvin (siis nyt naissaaressa kassi), yleensä se ei oo kauhian hyväilyn kipeä, mutta veneessä hää kyhnää kyllä mielellään.

 

29.6.2018 Naissaaresta Lohusaloon. Eiku…

Naissaaren satamaa oli hieman muokattu viimekerrasta, edellisellä kerralla tykästyttiin kovasti, silloin kaikki toimi hienosti, nyt hieman kankeammin. 28 eskobaria per yö ja suihkussa käynti 12 eskobaria meiltä ja laiturisähkökin erikseen.

Vähän kankeaa kaikki, verrattuna edelliseen kertaan. Toinen laituri oli vuokrattu paikallisille kausipaikoiksi.

Vierailijat olivat kansainvälisiä, purjehtijoita oli Britti- Saksan- Sveitsin- Suomen ja tietysti Vironlipuilla. Vanha yhteysalus Kathariina oli laitettu upeaan kuntoon. Kaunis vanha laiva, mitä ei ollut pilattu millään sätöksillä.

 

NO päätettiin lähteä Lohusaloon kun etiäpäin piti päästä. Vähän kovaa oli luvattu, mutta lähdettiin kun oli luvattu  sopivasti pohjoisen puolelta. Aallonkorkeuksia ei netistä katseltu ja eikun Naissaaren suojasta merelle. tuuli oli kuitenkin jotakuiten vastaista eli lännestä ja aallonkorkeuskin  reilusti mukavuusalueen ulkopuolella.( 3,7m kertoi jälkeenpäin katseltu nettitietous)

Ei jaksettu lähteä koneella työntämään vastamaininkiin. Käännettiin  kokka kohti Tallinnaa ja Grand Old Marinaa, mihin mennään lauttasataman läpi ja läpiajoon pitää pyytää satamakapun lupa joko kännyllä tai kanavalla 14 vhf llä

Kerrankin oli hyvä tuuri , Viikinki oli juuri lähtenyt ja väylä vapaa. Tankattiin styyran tankki täyteen rapiat satalitraa ja imaistiin kakkelit tankista ja jatkettiin sisään satamaaltaaseen admiraltetsbassiniin, ja vapaita paikkoja valinnaksi asti JESS

Täällä on muuttunut tilanne viimekerrasta 2015 niin, että vieraspaikat ovat lisääntyneet ja privatit vähentyneet. Hyvä niin nyt taas mahtuu.

Joku pitää tätä kalliina, mutta jos laskee taksi tai bussimatkat Piritasta kylille ja takaisin, niin väitän, että halvemmaksi tulee ja tilat on komiat. Ja helppoa, 7 minsaa kävelyä ja olet raatihuoneen torilla tai ihan pikkuhilpaisu uuteen keskustaan. Suosittelen.

Ja on suojainen, taas vinkuu takila tuulessa, ja vene nykii köysissään. Ensiviikolla mennään sitten pitkiä päivämatkoja. TOIVOTTAVASTI!!!!

 

1.7.2018 ON SIIS HEINÄKUU

Yhäti Tallinnassa etelä vetää ja pohjoinen puhuu 10-18m/s kertoo paikallinen säätiedoitus.

Suojainen sisäsatama. mutta halpuusköydet nirhaantui entiseksi.

Tiistai on nyt toivoa täynnä; alle kymmenen ja koillisesta. Toivottavasti tulee pitkä matkapäivä, pitänee ahtia vielä voidella tilkalla XO ta.

Mitä tehdä satamassa… on shoppailtu, käyty terdellä lasillisella, kävelty ympäriinsä niinkuin pöhköt turistit, luettu kirjaa, nukuttu, ja taas käyty kävelyllä. Ei tää nyt niin kauheaa ole.

Apua kirjat loppuu jo tässä vaiheessa, täytyy opetella lukemaan ruudulta, en tykkää.

tässä kuvia kävelyretkiltä.

ps. hyviä viinejä saa kohtuuhintaan ja viinejä saa myös halpaan hintaan. Hitto vanhasta olutmiehestä (jo sukuvelvotteita) on tullut enemmän viinin ystävä.

pps. siitä edellämainitusta grand old marinan edullisuudesta alan olla jo erimieltä, asiat ei ihan vimpanpäälle hoidettu tälläkertaa..hyvin kylläkin. Sijainti sensijaan saaterin hyvä. Laiturit jees.

Saimaa syndroomako. Tottunut liian hyvälle: On meillä Saimaalla satama-asiat aika hiton hyvässä mallissa.

 

3.7.2018 Merivesi pojoisen puhuripäivien jälkeen 6,2-6,7 astetta

Aamulla Tallinnasta juustua ja vissyä veneeseen, vesitankki täyteen septi tyhjäksi ja muiden aamuvirkkujen perässä merelle.

T.arkoitus keretä Dirhamiin. Ja kerettiin. Sumuinen päivä. Tallinnasta lähtiessä 7 laivaa väisteltävinä. Ilman tutkaa olis ollut isoakaan risteilyalusta vaikea huomata, ennenkuin melkeimpä kohdalla, rahtilaivat ajoivat kohteliaasti hitonmoiset hakuvalot päällä ja ne ja niiden liikkeet näki manuaalisestikkin sumun läpi.

Tuulta ei sitten juuri virinnyt. Kyllä me purjeita lepateltiin, ja konneella autettiin. Purtsikoita oli Väinämerelle menossa runsaasti. Kaikilla sama mode purjetta ja moottoria.

Lohusalon ohitusta ei edes huomattu kun ei mitään nähty ja tutkan ruutua tuijoteltiin, sitten vähän maisema aukesi, mutta neljämailia ennen dirhamia joku veti verhon totaalisesti kiinni.

 

Tutkassa vain pilkkui piste puolimailia meidän edellä samaa suuntaan menossa. Suomalainen nelkytneljäjalkainen katti, oli jo laiturissa kun lopulta sataman suojaan päästiin. Satama aivan täysi aallonmurtajaa myöten, satamakapu järjesti meille vielä yhden lokeron, polttoainejakelun vierestä.

Meiltä siis hävisi sisäänajossa hydrauliohjauksesta äly. Jos jotain kiinnostaa katsokaa dirhamiin sisääntulo vaikka googlesta. Äksonia oli huh  Onneksi oli keulapotkuri, ohjailee sitä jollain lailla silläkin. Oma moka, asia korjattu, peräsin toimii taas.

 

Kalakohvikin menu on lyhyt, mutta kalasta pitäville nam.

Syötiin kolmekampelaa per nokka lisukkeineen eikä todellakaan petytty. Oltiin viä lähdössä kyläkauppaan, mutta sateensattuessa jätettiin huomiseksi. Voi olla että ollaan viä toinen päivä.

dirhamin kyläkauppa pieni mutta pippurinen, palvelee isot valikoimat, aina hymyssä suin.

pyöräretkellä lehmiä katselemassa. Vanhaa viroa uusien huviloiden lomassa.

hieno linjuripysäkki

Kaikki mahtuu satamakapu järjestää

Ei niin arkkitehtooninen kokemus. Mutta talvisäilytyspaikka järjestyisi hallista 6 ekee neliö. Masto nostoineen satasen, muttei vielä ainakaan meille.

Dirhamissa kului siis kaksi päivää.

Huomena Haapsaluun

 

5.7.2018 Haapsalu

Dirhamista lähteissä oli kirkas ilma.  Veneitä menossa länteen ja pohjoiseen purjeita nosteltiin 5ms luoteesta sekä meinkanssa samaan suuntaan etelään lähti muutamia vihreeviirisiä veneitä.

No kohta taas verho veettiin eteen, vaikka olikin kevyt tuuli eikä enää näkynyt mitään eikä ketään ei edes tutkassa. Empiirisesti tuli todettua, ettei nykyaikainen kisavene hiilikuitumastolla näy tutkassa pätkääkään nimittäin putkahti sumusta ihan puuntakaa. Ei osuttu vaikkei väliä nyt jäänytkään kuin reilu kymppi. No Haapsalua ennen alkoi taas aurinko näkyä keltasena hahmona sumun läpi ja pian taas oli hyvä näkyvyys. Meri kun mataloitui vedenlämmötkin kohosi tuonne 10,2 asteeseen.

Haapsalussa kylillä pyörillä, syötiin ja juotiin lasilliset sitten pyykkikoneiden kimppuun =puhtaat lakanat. (Satamamaksu 24 ekee sisältäen sen mitä yleensä on tarjolla.)

Illalla viä rantapromenaadille. son hiano sieltä muutama kuva.

ei aivan Shellin baari.

Rautatiemuseo, ei ihan museokunnossa, mutta keisarinasema kuitenkin.Meiltähän se onnettomasti paloi.

need some bodywork too

tässä julkisivu,

Luonnossa oikeasti hieno rakennus, nää kuvat ei oikein anna oikeutta. Kaikki kohteet vapaasti tutustuttavissa, ois päässy vaikka höyryveturin hanoja käänteleen.

Ja sitten se päivän tärkein eli Menu:  Antti on lihansyöjä, niinkuin kisukin.

 

6.7.2018 Yhäti Haapsalussa

Tämä aamu oli yhtä tuulinen kuin eilinen, mutta päivä vain parani iltaa kohti. Tänä iltana ei tarvinnut villapaitaa.

Niina, Vesa ja tytöt kävivät moikkaamassa kotimatkalla Hiiunmaalta. Kiva nähdä näin ulkomailla.

Tapaamisen jälkeen käytiin ajelemassa tallinnantien varrella ostos keskittymässä polkupyörillä jos niitä kiinan ihmetaittovekottimia voi polkupyöränimella kutsua, mut kyl niil semmoinen 14 kilumetriä tännään veivattiin, Ostokset myö saatiin tehtyä hyväst ja huomenaamulla myö lähetääki varmaan Muhun saarelle ja siit sit Saarenmaalle Kuresaareen jot vot. Siis jos luoja sää ja tekniikka suo.

Tänään oikein kaunis ilta. Suihkus käyty ja yhet rinksut juotu ja varvas hoideltu ja kaikki menee kivast.

täs ilta kuvia Marinast.

 

7.-8 07. 2018 Haapsalu Muhu eiku Saarenmaa

Lähtö aikaisin aamulla kauniiseen ilmaan. Tuuli styyran laanteelta ja aurinko paistaa. Kivvaa. Tunnelma vähän latistui kun Rohukulan kaikki lähtevät ja palaavat lautat sattuvat samaan kapeikkoon mein rullapurjeen sisäänoton kanssa. Nyt jo tuuli riittävästi.

Koneella kapeikon läpi ja kokka kohti Muhua jota ei vielä näkynyt horisontissa. Sensijaan näkyi piiiitkä jono purtsikoita menossa samaa suuntaan kuin me. Yllätys yllätys 40 merikarhujen isoa ja nopeaa purtsikkaa oli menossa kuivastuun niinkuin mekin olimme ajatelleet, salmen toistapuolta Viinistua ei voinnut ees ajatella sen verran jo tuuli. Jos 40-50 jalkaiset veneet tyytyvät ajamaan pelkällä fokalla tuulta kait oli. No me jatkettiin suoraan Saarenmaalle.

Pitkä suora märkää meinikiä, vesi lensi komeasti.

Lopulta työnnettiin viimeinen kiusaus koneella Roomassaareen. Meil on melkein 80 hepoa, muttei juuri viittäsolmua enempää voint vasta-aaltoon ajaa. Antti hoiti homman kuin mies. Meistä silmälasipäistä ei siihen olt kun vesi lensi veneen yli suoraan ruorimiehen silmille ja kokoajan joka aallosta. Sisäohjaamosta ei paljun nähnyt, kun vesi lensi minkä pyyhkijät ehtivät hoitaa ja laskeva aurinko suoraan edestä.  Perillä kympin ajoissa.

Suojaisessa satamassa oli helppo saada vene laituriin.

Sitten kuivaa päälle, lämmintä ruokaa ja masun viereen nukkuun.

Ei ole paljon kuvia laittaa, oli käsillä muutakin työtä.

8.7.2018 Roomassaaressa

Kaunis aamu, mutta jaksaa puhaltaa, huomena siirretään vene Kuresaareen, kun merikarhujen veneet ovat lähteneet kohti Riikaa. Me ei sinne… vaan odotellaan sopivaa keliä kohti Gotlantia.

Ei taideta mennä Ventspilssiin edes halpojen ostosten takia, vaan mennään Montuun yöksi ja vetäistään siitä yli tod näk keskiviikkona.

Tänään ajeltiin pyörillä Kuresaareen kivaa ranta”polkua”.

Kaunis kaunis päivä. Kaupunki lomailua. Hyvää ruokaa. Hyvä mieli. Roomassaaren sauna testattu.

kuvia kaupungilta:

Kaunista Kuressaaressa Piispanlinna vallihautoineen.

9.7.2108 Roomassaare

Aamulla pyörät pakettiin ja tankattiin 130l diisseliä ja tyhjennettiin septi, ei mikään huippulaite. Kakit kannella n 2 litran voimalla, mutta lopulta kun jaksoi moottor imurissa jumputtaa tarpeeksi alipainetta saatiin tankki tyhjäksi ja vesiletkulla huuhdeltua kakit mereen. Toden sanoakseni ainoa paikka Virossa missä tankin tyhjennys on onnistunut  on Grand Old Marinan sissääntulo lauttasataman takalaidalla.

Kauniissa säässä kohti Kuressaarta, missä vielä oli yli 30 merikarhua odottelemassa Riikaanlähtöä. Hyvin mahduttiin sekaan ystävällisen satamakapun avustuksella. Vieruskaveriksi sattui tämänreissun mukavimmat venenaapurit, toinen vene Saksasta ja toinen merikarhuja Espoosta.

Saksalaiset olivat menossa Helsinkiin etsimään heillä opiskeluvuotta asunutta miestä, silloista nuorukaista. Yritimme auttaa heitä, etsimällä puhelinnumeroa netistä. Ei löytynt kuin lopetetun yrityksen tiedot. Mutta saimme kutsun Saksaan heille, koska reitimme kulkee molempiin suuntiin heidän kotinsa ohi.

Taru kävi kampaajalla ja sen jälkeen kun mie ja Antti olimme tehneet pienoisia huoltotoimia veneessä tapasimme kaupungilla terassiruokailun merkeissä,

Illalla Taru pani pyykit koneeseen ja siine ne sitten jäikin kunnes seuraavana aamuna satamakapu hoiti paikalle asentajan, joka purki konetta sen verran että luukku aukesi.

Veneen entiset omistajat Inkeri ja Ari Savolainen kävivät tervehtimässä meitä ja entistä ilmeisen pidettyä venettään (ex Inkeriä). Oli kiva tavata, mutta Savolaiset lähtivät jatkamaan mehunkeittoa ja viinimarjojen poimintaa Orissaaren Kalman ranchilleen.

Kävimme kylillä kaupoissa ja iltapäivän vaihtuessa illaksi pakattiin pyörät ja kokka kohti Montua josta on kalasataman ohella kehittymässä hieno suojainen huvivenesatama. Lähtiessä saksalaispariskunta ja satamakapteeni kävivät huiskuttamassa .

Montusta löytyi neljätuntia myöhemmin sormiponttooneita, kylkiparkkia suihkuja (kesken) sauna pyykkitupaa ja hienonhieno puistoalue. Sisemmäksi on tehty toinen aallonmurtaja, jonka suojaan huvivenesatama syntyy, meidän kaiun mukaan syvää oli 5,2-3,9m.

Tässä kuvia näiltä päiviltä:

uusi aallonmurtaja huviveneille

komeaa puistoa montussa

Täältä siis Ruotsiin Latvia ja Ventspils sai jäädä väliin

11.7.2018 Lähtö Montusta kohti Ruåtsia ja Gotlantia.

Aamulla 03.30 ylös, vene lähtövalmiiksi, koneella ulos merelle.

Purjeet nousi vasta puolitoista tuntia myöhemmin, kun oli päästy pitkälle Saarenmaan etelänurkasta ulottuvien karikoiden välistä puikkelehtien avomerelle. Siitä alkoi pitkä suora, tuuli lerputteli purjeissa kone auttoi.

Käsiohjauksella mentiin, kun isopurje tahtoi olla milloin milläkin halssilla. Tähän mein autopilotti ei ole riittävän tarkka, vahinkojiippejä tulee varmasti. Tunti ruorivuoroja ja vaihto. Jokaiselle päikkärivuorot, jäi tuo uni edellisyönä tosi vähälle sen verran ponttoonit  Montussa pitivät tuutulauluaan nirks narks.

Nähtiin yhteensä neljä hylettä ja yksi aamukuudelta vastaan tullut oikeasti iso purkkari koneella kevyeen vastatuuleen ajaen ilmeisesti Ventspils mielessä. Muuten oli iltaan asti aivan hiljaista.

Taivaalla lensi iso kuljetuskone jolla oli kaksi hävittäjää saattamassa, liekö amerikanherkkuja Helsinkiin menossa vai Kaliningradin kalustoa. Illemalla nähtiin useita rahtareita, joista yksi kansitankeista päätellen kaasulaiva oli kokonaan iloisen pinkki.

Niikuis oli luvattu illalla nousi tuuli ja aalto, Kakkosreivillä mentiin ja ei se takalanteelta tuleva tuuli mein Marimballe kaikkein helpoin ole, ruorimies eikä nainen saanut torkkua yhtään. Ja tuli jo satamaan pääsyä ikävä. Ja paljon.

Ruokahommat hoiteli Taru; isosta aallosta huolimatta keinuliesi ja hyvät kattilanpitimet toimivat. Kanapullia ja perunamuussia.

Koko reissun rytkäytys yhteensä 04.00-22.10 paikallista aikaa, eli z-läkki huomioonottamatta vajaa yhdeksäntoista tuntia, ennekuin olimme Fårösundissa.

Hra kapt.Lappalaiselta tuli vinkki marinasta mut sehän oli täys, (siellon just parhaillaan armottomat rokanrollbileet.Vanhoja herroja stagella oikein kunnon kattaus)ja yleisöä ihan sairaasti, joka paikka täynnä prätkiä ja autoja.

Saatiin kuitenkin seuraavasta marinasta eli lauttasataman poijuista viimeinen vapaapaikka. Ei huono satama sekään, kunhan saimme satamamestarilta älykortin, jolla kaikki lukot aukesivat.

Jäätiin Fårösundiin kolmeksi yöksi ja toisena päivänä vuokrattiin tutun oloinen transportteri ja tehtii gotlad runtti historiallisten viikinkiaikaisia muinaismuistoja kierrellen.

Pahus ja eksyttiin Roomaan, eikä käyty ees pizzalla, semmonenkii mahollisuus ois olt. Kuka ravintoloitsija voikaan sanoa, että miulla on pitseria ihan Roman keskustassa parhaalla pelipaikalla.

Kun kuljetuskalusto oli kerran alla haettiin Visbyn Biltemasta kaikki ne tarpeet, jotka oli kotiin unohtuneet mm. kaksi Suomen lippua.

Ajettiin myös illansuussa samalla transulla Fårön saari ympäri, nyt tiedetään; siel on ihan hitost leirintäalueita mökkelöita asuntoautoparkkeja yms yms lomanviettopaikkaa turistirysää ynnä ihan alkuperäisiä lampureita HUH ja kulkijoita pyöräilijöistä matkaautoristeilijöihin. Siksi lautat on aina täynnä.

Niin: eksoottisen kaunista ja nykyhössötystä ihan sovussa vieri vieressä.

Ja ettei vanha Sysmänrooli unohdu, tääl on syyskylvöt jo puitu.

 

Ja

14.7.2018 Fårösundista Lickershamniin

Lähtö aamulla 8-9 maissa pienituulenviri houkutti nostamaan purjeen, muttei siellä avomerellä mitään tuullut, 5 venettä jonossa kuin köyhäntalon porsaat koneella ajaen isoapurjetta turhaan lekuuttaen. Nähtiin taas hylkeitä isoja ja mustia.

Upeita kalkkikivikallioita. Paahtavaa aurinkoa ihanan sinivihreä meri. Neljän tunnin kuluttua tultiin perille, satamassa oli jo paljon veneitä mutta hyvin mahtui kaikki illallakin tulleet.

Lickershamn hauska sekoitus uimabiitsiä, vanhaa saaristolais satamaa , modernia huvivenesatamaa, matkailuautoja telttoja hyvää pöhinää. On muuten eka satama jossa olen käynyt, missä oli satamaanilmoittautumis/maksu automaatti. Kuin pankin automaatti seinässä.

Ostettiin kampela ja tehtiin naminamiruokaa.

 

 

Uitiin meressä, käytiin yksillä terassilla ja ihmeteltiin ruotsalaisten iltakulttuuria…ystävällistä ja hauskaa. Illanpito seuraan mahtui lippuun venetyyppiin/hintaan maahan kieleen rotuun yms katsomatta. Hyvä mieli tuli siitä. Kuinka monta aurinkotuolia mahtuu 44 jalkaiseen purkkariin. NO amulla vielä mein lähtiessä korjaamatta oli n 30 tuolia aallonmurtajan harjalla.

Iltakävely Jungfruklippanilla paljon mahtavampi kuin kuvissa

 

15.7.2018 Lähtö kohti Visbyä

Aamu yhdeksältä imaistiin kakkelit ja tankattiin vedet. Sen jälkeen peilityynelle merelle, Jonossa taas kohti Visbytä kukaan ei edes yrittänyt purjehtia. Vallitseva aallonkorkeus ehkä 50mm. Kuuma. Tänään siis kaupunkipäivä.

Satamatoimija kumpparilla vastaan ja toinen jo aallonmurtajalla vastaanottamassa. Ei montaa poijua tai kylkiparkkipaikkaa vapaana mutta ei ruuhkaa, Ensiviikolla alkaa sanoi satamamestarit.

Vähän pileveneitä siellä täällä, sisäsatamassa pappa betalar nuorisoa miljoonaveneissä huudattavat muutaman megawatin poppikoneita ihan vain tullakseen huomatuksi. Ettekste tiedä ketä me ollaan meiningillä. No v…. ei tiedetä eikä kiinnosta. Kasvakaa ihmisiksi.

Kiva päivä kaupungilla, tässä kuvia.

HUOMINEN ei oo viä päätetty, kiva olis olla toinen päivä, mutta etiäpäinkin pitäis mennä.

 

16.7.2018 Ja mentiikin.

Visbystä Ölantiin Byxelgrok

No onhan paikka, satamakapu todella pakkasi paikan täyteen, me ollaan autolautan luiskalla ja veneitä meistä merellepäin kylki kyljes niin monta ettei jaksa laskea.

Aamu oli täysin peilityyni, päivänmittaan  jo vähän virisi. Paino sanalla vähän. Purjemoottori ajoa. Aamulla puoli ysi Visbystä ulos ja neljältä odottamaan lautantuloa. Kun lautta oli tult ja ment satamakapu rupesi järjestämään veneitä sisään.

”Musta suomalainen” oli ensi komento, ja sitten venettä veneen viereen. Täältä perimmäisenä ei todella lähdetä, ennenkuin lautta aamulla tulee, ja koko paketti puretaan merelle.

Lappalaisen Kari päivityksessään sanoi täältä hyvin: Kaikkea löytyy. Niinpä. Venelehden satamaopas kertoi, että tämä satama täyttyy heinäkuussa aina jo puoliltapäivin. Oikeassa olivat.

Siis huomenna Kalmariin jos luoja sää ja tekniikka suo. Ja jos täältä johonkin pääsee ehjänä.

17.8 Kalmariin

Tultiin helteisessä kesässäässä purjeilla ja koneella, paino sanalla koneella , vaikka välillä tuulikin ja sopivasta suunnasta.

Öölannin silta on pitkä, eikä tarttent kaataa mastoa, eikä murtaa sillan pilareita, niinkuin joku laiva joskus teki ja sit se sillankansi putos rekan alta alas. Vuotta ei jaksa muistaa.

Satamasta saatiin hyvä paikka , vaikka oli jo pitkällä iltapäivä. Satamapilotit vastassa rip:llä ja kertovat mihin veneen laitat. Helppoa ei tuu vääntöä.

k

satamatoimisto

Pyykin pesu ei eka iltana onnistunutkaan, vaan se homma siirtyi seuraavaan päivään. Kätevä käydä kaupassa, kun se on melkein laiturilla, siis se ostoskeskus. Mukavia terdejä heti rannassa ja tosi siistit solisaalitilat. Saunankin sai päälle, yllätys vain oli että se on yhteinen miehille ja naisille.

Myöhän Anan kaa pyyhkäistiin sinne munasillaan, mutta onneks siä ei olt ko Taru. Seuraavalla kerral mentiiki pyyhe lantioil, mut eihä se sauna olt ees lämmä.

Pyykkien jälkeen ja niit oli paljon myö lähettiin linnalle , jonka rakennuksen aloitti Maunu Ladonlukko ja siä se solmittii se Kalmarin Unioni joskus .

No miks myö erityisest haluttii sinne linnaa, ni siks ko siellä oli Da Vinci- näyttely. Mie sen oon nähnt kerran Roomassa ja sit se oli Suomenkii kiertueella ja kävin mie sen jossain katsomassa mutten muista missä. Taru olis sen halunt nähdä ko oltii ekalla yhteisellä lomamatkalla Milanossa, mut se oli jostain syystä suljettu koko Da Vinci museo, en kyl taaskaa muista miks. Mut nyt nähtiin.

Kalmarin linnanpihalla ja näyttelyssä, ja eiku sukeltamaan

 

Seuraavana päivänä etsittiin System Bolaget ja ko ei käyty siellä Ventspilsissä pilssiä täyttämässä.

Illalla kylällä oli ABBA !  no oli oli.

Myöhä se googlattiin, mut ne olikin jotain klooneja. Mut hyvin höy vetivät.

Sit oltiiki viel yks yö mut ei myö muuta ko lähdettiin kohti Kristianopel:ia, kiva satama suojainen eikä kaukana reitistä.

20.7. 2018 Kalmar Kristianopel

Tyyni hellepäivä  moottorointia, oli meil vähän kangastakin ulkona mut ihan turhaan, se  iso äksä kyllä kulki komeasti niin kevyessäkin tuulessa.

Kpt Lappalainen kyseli et kuin syvä mut ehä mie kaikua katellu, mut het mein perään tuli  muutaman vuoden vanha (hiano)53 X, niijot ontää varmaan aika syvä. Satamapilotti täälläkin kertoi mihin mennään, jotku yritti tinkiä, muttei tää kapu olt tikimä miehii. Aivan täyteen tuli tääkin satama.

Ajeltiin päivä ja iltalenkki pyörillä tuolla kylillä, ja selvis et joskus 1600-luvulla tää on olt Tanskalaisten hallussa ja siksi linnoitettu ja tykit pohjoiseen päin.Vieläkii täällä liputetaan Tanskan ja Ruotsin lipuilla. Tosi kaunis kalastajakylä, nyt kesäasukkaitten ja turistien valtaama toki. ja kaupungillahan on muurit, joita pikin on näemmä kiva kävellä.

Satamassa väkeä vähän kaikkialta, styyran puolella on puolalaisten dufour ja baarin puolel hieno ruotsalainen 43 S&S 70- luvun lopulta. Kaunis kuin karkki.

Tanskalaisia ja hollantilaisiakin löytyy, myös suomalaisia purjein ja moottorein varustettuna.

Täyteen se saadaan tämäkin satama

21.7. Sandhamn

kohta 1. Mie luulen et ne murhat tehtiin Tukholman saariston Sanhamnissa.

Tää Sandhamn on vähän vaatimattomampi, mut kaikki toimii. Paitsi tänä vuonna vesi ko täällä on niin saaterin vähissä joka paikassa. (pestiin suolat kahdella ämpärisellä) Edellisessä satamassa otettiin vähän pidempi pyöräretki ja katseltiin paikallisia viljelmiä, perunaa ja maissia, rutikuivaa ei hyvältä näytä. Pohjavesi kuulemma ihan super alhaalla. Venegrillejäkään ei saa käyttää kon asfaltilla tai aallonmurtajilla.

Harvinaista Sanhamnissa; suht vaatimaton satama mut venetarvike liike.

(Semiuta kummastuttaa kon esim. Simrishamn vierasvenepaikkojakikin netin mukaan semmoset sata, ei kon yksi venetarvikeliike, hiano liike jos on kiinnostunut veneantiikista. Mut sitäkään ei netin osoitteesta löydetty.)

Mut vielä Sandhamnista; ajettiin pyörillä niemen toiselle puolelle Torhamniin; niin sehän oli taas aivan viehättävä kylä, hienoja pieniä rakennuksia, upeat pihat lämpöaallon ruskeaksi polttamat tosin, mutta  ni-iin hoidettua jakau-uuunista.

Pieni kalasatama, johon mahtui kolme vierailevaa purkkaria, Saksa, Ruotsi ja Suomi. Yksi heistä hra C. Archerin piirrustusten mukaan rakenettu.Upea vanha nyt saksalainen huvi- entinen luotsikutteri, puuta, ikää alle satavuotta ja loistokunto ja kaikki nykytekniikka hienosti piilossa.

 k

 

 

23.7. 2018 Sandhamn Simrishamn

Sanhamnissa kello soi viideltä ja merelle.

Iso oli valmiina kakkosreivissä ko lupasivat jo puolelta päivältä alkavan tuulen, mut myöhän oltiin jo japanilaisella peltipurjeella puolvälissä ruåttin biskajaa ko tuli tuulta, mut sekin aivan eestä niin, että ajettiin koneella koko lahti yli.

Perillä Simrishamnissa oltiin neljältä vähän yli 60 mailii. Autopilotti ajoi ja mie opiskelin säätietämystä, Coloradon kultakuumetta ja kuuntelin Tanskalaisia radioasemia. Venemiehistö nukkui sikeitä yhteentoista iloisesti. Sit myö vaan yhessä ajokopissa istuskeltii ja selattiin niit radioasemia Saksasta ja Ruåtsista ja Tanskasta. Ja kiiseliä paloi, mut matkakii edisty. Tämon moottori pursi, luoviskii kyllä mut meil oli halu ehtiä perille ennen iltaruuhkaa. Samalla kun oli saatu köydet iltapäivällä kii, veneitä alkoi lappaa sisään satamaan. Tääl on kyllä silleen viksu systeemi, että paikallisten venepaikoillekkin voi tulla, jos niis on satamatoimiston laittama vihree lappu. Sellasella mekin ollaan. MUTTA TÄYTTÄ. Tääl ei voi todellakaan tulla iltamyöhällä, ei mahdu ko hiton hyvällä tahdolla.

Sit tänne kyllä mahtuSATAMILJOONAA leppäkerttua retkellä, valehtematta joka paikassa. Ihan joka paikassa, mut ei miun oluttuopissa ko panin puhelimen kanneks.

Illalla syömässä kylillä, aamulla yritettiin mennä automuseolle, mut unohdettiin, että on maanantai ja museot kii. VV. Myö mentii sit Tarun kaa biitsille, sitä täällä on muutama kilometri. Merivesi on hiton lämmintä.

Tuol niemen takana on heti huvivenesatama

Ilma melkeimpä kuumaa. Onneksi tässä veneessä on kahdeksan kansiluukkua, saa ilman kiertämään. Ana on lukent jokseekin koko päivän Skånelaisia murhamysteereitä. Syömään sentään jouti. : ) Tänään mennään vielä iltalenkille pyörillä ja uimaan ja sit suihkuun ja senjälkeen untapalloon. Huomena etiäpäin mihin asti ei. tiije vielä. todnäk YSTAD. Septi pitäis saaha tyhjäks, katotaan riittääkö vesi kölin alla aamulla, samalla voi heittää toiseen diisselitankkiin lisää kiisseliä koneruuaksi.

Miksi täällä sekä Virossa  septintyhjennys ja tankkausasema pitää aina laittaa sataman vittumaisimpaan ja matalimpaan paikkaan, ja sit vouhotetaan Itämeren puhtaudesta. HOHHOIJAA. Kuin moni täällä pääsee alle 1,6 metrin huoltolaituriin. Me yritetään. Ja vain siksi kun septin mereentyhjennyspumppu on tukossa . Pitäis saada tankki tyhjäks , että pääsis irrottaa pumpun, se kon on alimpana. ISOHIKILIKAHOMMA odottaa.

24.7.2018 Tultiin Ystadiin.

Aamulla seiskalta köydet irti ja huolttarille, saatiin septi tyhjäksi ja jatkettiin matkaa Ystadiin, samaa matkaa monta purkkaria ja pieni tanskalainen kosteri yksinpurjehtija tätillä varustettuna ja pienen pieni jolla hinauksessa.

Ekaks Sanhammaren, kaunis pikku kylänen, sielläkin luotsiaseman aallonmurtajan sisällä muutama vierasvenepaikka ja tämäkin ilmeisen täynnä.

Tästä etiäpäin yritettiin purjehtia muttei siitä aamukahdeksalta mitään tule, ei tuulta ennenkuin maa lämpiää, iltapäivällä sitten tuulee paikoin liikaakin.

Ennen Ystadia upeita santakallioita ja ilmojen sankareita, tuulivoimalla hekin.

Ystadissa jo puolilta päivin. Saatiin veneliikkeestä juuri oikeanlainen maseraattoripumppu wc järjestelmään, Sitä tässä illalla asenneltu, Käytiin syömässä puoliltapäivin hiekkarannan ”grillillä”

 

Antti grillihommissa

Myöhemmin käytiin vielä rannan kalaravintolassa syömässä kala-annokset. Taru söi paistettua silliä muussilla ja puolukkahillolla, oli kuulemma hyvää.

Huomena kaupunkipäivä myös vessakorjaajalla.

29.7. 2108 Nyt jo Tanskassa

Päivät Ysadissa meni nopeasti, vessa tuli kuntoon, uimarannalla uitu, kaupungilla pyöritty, ruokavarastoa täydennettyä, vissyä kuluu huomattavia määriä. Henkilökohtaisena mielipiteenä pidän pyöriä vaikka tilaavievinä, niin erinomaisina kansilasteina, meneehän ne sitäpaitsi aika pieneen kassiin.

Ystadista matka jatkui pieneen satamaan ruotsin eteläisimmässä kärjessä. Pieni kalasatama , jossa muutamia vieraspaikkoja ja vapaana olevia vakituisten paikkoja, jotka tavan mukaan oli merkattu vihreillä lapuilla , jos oikea omistaja oli pois.

Smygehamniin tultiin kevyessä sivumyötisessä kauniissa hellesäässä. Satama-altaassa on joinain vuosina ollut pahoja leväongelmia. Allas on valokuvien perusteella muistuttanut lähinnä suota. Nyt vesi oli vettä mutta haisi kylläkin melko voimakkaasti. Satamassa oli viehko kalakahvila ja pieni leivonnaiskahvila. Kävijöitä tässä Ruotsin eteläisimmässä niemenkärjessä riitti . Matkailuautoja, moottoripyöriä, automatkailijoita, polkupyöriä ja nähtiin hieno Opel merkkikerhon kokoontumisajo, Paljon upeita museo Opeleita.

Smygehamnista lähdettiin aikaisin 27.7. Seuraavien Kruunujen vaihtoon. Meri oli aika kuoppainen ylös ja alas vaikka tuuli ei ollut mitenkään järkyttävän kovaa. Iso kakkosreivissa ja muutama vahinkojiippi aallon keikutuksessa ja muoviset ratsastajat korkkasi ja leprun leprun. No läpilattojen metalliset laakeroidut ratsastajat kestivät ja iso tuli siivosti alas.

Tosin muutaman metrin mainingissa ohjaushytin katolla heiluminen niin helppoa ole. Purjeveneissä on puolensa. Helleilma, mutta  suolapesuja saatiin merellä ja perillä Rödvigissä 16.20. Saatiin viimeisiä paikkoja mutta hyvä sellainen ja siinähän tuli viipyiltyä aina perjantaista tiistai aamuun asti.

Lauantaina katseltiin kymmenien jos ei satojen paikallisten ja veneturistien kanssa kuun pimennystä.

nämä kuvat otti Antti vielä myöhemmin yöllä-

Maanantaiksi saatiinkin kuin saatiinkin auto vuokrattua, Kögestä tosin. Sinne paikallisjunalla, joita kyllä kulki uskomattoman usein puolentunnin tai jopa viidentoistaminuutin välein. Ja Arvatkaa eksyttinkö, joo o  vaihdettiin vika junaan ja eiko takaisin. ja lopulta kögessä ennen kymmentä. Kävelyä kaupungin läpi muutama kilometri ja  yhtään aukinaista kahvilaa ei olt. kymmenkunta ovet avoinna asiakkaita odottavaa parturikampaamoa kyllä. Hassua.

Autokin löytyi ja oli ihka uusi  opelin grandland x yllättävän jämäkkä peli.

Köpiksessä päivä kului nopeasti, kehutussa karttaliikkeessä käytiin kikkeliskokkelis tuloksin, Tivolissa vierähti ihmetelessä useampi tunti, ja lopuksi venetarvikkeita hankkimaan, saatiin ratsastajat, vessan loputkin varaosat yms muunmuuassa purjehdushamonen.

 

Kuvia tulossa hulluiksi

 

Takaisin autovuokraamolle ja junalla Rödvigiin, tosin tuli vähän hässäkkää kun assan ainoa lippuautomaatti ei tulostanut lippuja, no mitäs sitte, arvatkaapa myöhästyttiinkö junasta.

Kyllä!

Saatiin sitten liput tulostettua läheisestä kioskista ja seuraavaan junaan. Rödvigissä suihkuun ja nukkumaan koska seuraava aamu matka jatkuu. Juu mutta ei ilman kommelluksia sekään päivä.

31.7,2018 Rödvik-Faxö Ladeplats.

Kaunis aamu kevyt uinuva tuuli. Satamaoppaasta oli valittu uusi kohde, satama muutamien tuntien päästä. No menin sitten tunnin ajeltuani vessaan ja matkalla odotti järkytys… keulapunkan alta pulppuaa vettä oikein kunnolla, eka ajatus että ny se miun laminoima keulapotkurin tunneli on pettänt kuitenkin jostain, äkkiä ohjaamoon ja kaikki pumput päälle.

Tarulle ohjeet ruoriin että keule kohti Ladeplatsin satama-aukkoa, matkaa sinne ei kuin puolimailii, nopea arvio, että kyllä se sinne asti pinnalla pysyy.

Sitten katsomaan keulapotkurin pilssiin asennettua uutta pilssipumppua, mitä sehän hörii tyhjää, Mitäs nyt. Seuraavaksi tiskialtaan kaappi auki ja helpotus, painevesi letku vuotaa jostain ja pumppu pumppaa minkä kerkeää juomavesisäiliötä tyhjäksi, ja vesi valuu keulapunkan alle josta sitten pulppuaa turkille.  Toistasataa litraa juomavettähän sinne tuli pumpattua ja sieltä pois, voihan sitä kalkkisatamaan vettäkin kuljettaa.

Mentiin sitte sinne Faxön Ladeplatsiin, mikä osoittautuikin mukavaksi pikku satamaksi. Kalkkilaivaa siellä varsinaisen sataman puolella täytettiin ja sinne se jäi vieläkin odottamaan ruumien täyttymistä ko myö seuraavana aamuna lähdettiin sieltä kalasataman puolelta. Käytiin kuitenkin pyörillä kaupassa iltasella ja Tarulta puhkesi pyörän kumi. Sekin paikattiin , letkukii vaihettiin, suihkussa käytiin ja hyvin syötiin.

Ja vaikka olisikin se keulapotkuri pettänyt, niin oltais saatu botski ylös, heillähän oli siellä kalasatamassa valtava betoniluiska ja oikeesti iso pukkikärry hydraulisin sivutuin varustettuna, jota just laskettiin pohjakunnostetun troolarin kera sähkövinssein takaisin mereen, kätevä sydeemi. Samanlainen sydeema oli siellä seuraavassakin paikassa, mut siitä sit parempien nettien alueella. Niinko niitä kuviakii.

2.8.2018 Faxe Ladeplats Kalvehave

Faxesta  lähdettiin aamukahdeksan jälkeen tyynellä merelle. Kosteutta ilmassa ja kohteena on  Mon saaren ja Själlandin välisessä salmessa sijaitseva Kalvehave. Maisemat upeat matkalla, ilmakin kirkastui kymmenen jälkeen .No itse satama ei oltu kovin kummoinen, mutta hyvä tankkaus ja septipaikka ja kauppaan alle sata metriä. Kauhea vissyn kulutus. Jatkuvaa hellettä. Tuuli ihan heikkoa, mutta onhan meillä liki 80 hepoa. Tankattuakin tuli se tuttu 160 litraa. Tankeissahan meillä on tilavuutta sellaiset 500litraa ettei nyt mikään hoppu olis ollu. Mutta hyvä tankkaus asema.

Tässä muutama maisema sitten seuraavalta legiltä.

Siltoja riitti,samoin matalaa vettä. Edetäkseen mailin piti kierrellä kolme. Kalaverkkojen kanssa piti olla tosi tarkkana. Tosin tanskalainen ammattikalastaja  kyllä merkitsee pyydykset  hyvin. Ruotsissa oli himppa vaikeampaa hahmottaa verkkoja.

3.8.2018 Kalvehave Gedser.

Aamulla siis tankille ja septille. Kaunis helteinen aamu. Yöllä nukkuminen onnistuu vasta aamuyöstä,kohan vähä viilenee. Mie jouvvun vaihtaa tyynyä yöllä, no se on kolmen aikaan märkä hiestä. Veneessä pahimmillaan 37astetta nukkumaan käydessä. Pyykkisydeemat on Taru hoitanut satamien koneella tai nyrkkipyykkinä, ei hää anna oikein muijen sitä hommaa hoitaa.

No siinähän myös taas lähettiin koneella peilityynelle merelle. Piti mennä hiuspalloon, vai mikä Horbolle hää olikaan, mut otettiin sitten toiset neljä tuntia ja tultiin Gedseriin. Vähän Rupes tuuleen ennen Gedseriin tuloa, mutta ihan vastaista. Huristeltiin koneella perille asti. Joku viiskytäjalkainen tuli komeasti kirkuvan pinkeillä lääsyillä vastaan. Iso oli rullattu mastoon ja isonkin tilalla oli vapaa liesmainen purje. En oo koskaan kuullu enkä nähnyt.  Tän kummallisen ison ja valtavan genaakkerin kanssa kulki saaterin hienosti. Bytheway mattaharmaa näyttää olevan in väri näissä 50+ veneissä.

 

.

Hauska tapa merkitä viitat. Ne kartiot on kuin katuharjat.  Tässä paritmailit Gedseriin.

 

Meillä ei ollut Gedseriin oikein kunnon karttoja. Tanska loppu, ja Saksan alkuun viä yli kymmenen mailia. Kiitos navionics. Mut oli meillä onneks satama kirja ja yleispaprukartta… no oli jäänyt yks lehti karttasarjasta kotio. Eikä katsottu mihin Navionics loppuu.

Kiitos muuten Raimo Ratia, hyvin on sinulta ostetut paperikartat toimineet. Eipä oo maat liikkuneet siun retkien jälkeen. Tuulimylly puistokin keskellä merta just samassa kohdassa.

Mie tykkään suunnitella reitit etukäteen paperikartalla ja merkata niihin jopa kompassi suunnat etukäteen. Vanhanaikaista ehkä, mutta kerran oon tarvinnut, kun vene heilui aallokossa niin ettei kepsukat …kaikki kolme.. jaksaneet pysyä satelliiteissa kiinni. Ynnä sade ja ylilyövä aallokko, niin ettei nähnytkään oikein mitään ja vuosi oli  2015.

Gedserissä tuhlattiin loput Tanskan kruunut ja syötiin oikein hienot kalaruuat ja viinit.

 

4.8-6.8 2018 Gedserissä taas tyynelle merelle jo viiden jälkeen. Hitokseen rahtilaivaa ja myöhän ajettiin viistosti laivaväylien yli vaikkei ois saanu kai? Mut himmailtii ja kurvailtiin ja vähä joskus annettiin kahvaakin. Aivan pläkä, ja se tuulimylly puistokin siel meressä ei loppunut olleenkaan. On se valtava.

Nähtiin sellainenkin kun väkivaltalaiva seurasi yhtä idänsuunnasta tullutta pikkurahtaria, ja helikopterikin kävi sen päällä pörräämässä ja vielä joku väkivaltatiedustelu lentokonekkiin kävi sen tsekkaamassa. Agentit asialla?

Kohta poksahti karttakii Plotterin ruudulle ollaan siis Saksassa sen kunniaksi yksi jekku kehiin. Kiitos Niina ja Vesa.

Ja sitten ne pyöriäiset, jessus en ois uskonu. Ensin edessä ja sitten peräaalloissa. Huomenna mie selaan kameran sata aaltokuvaa läpi, jos ois vähä edes vilahtanut johokii kuvvaan.

Ei ensimmäistäkään.

4.8 Grossenbrode tuli valittua satamakaupungiksi, varsinainen hiekkaranta lomaparatiisi tuhansille saksalaisille,miksei meillekin. Kohta jo Peke soitti että pikitiepälkähä on lautalla,että saisko olla olutta ja saatiinhan me ruuma täyteen.K.I.I.T.O.S  Olisin mielellään maksanut ne. Liisi ja Peke oli tosi kiva kun ajoitte tapaamassa. Kiva ilta.

5.8. Käytiin pikitiepälkähällä niemen toisella puolella kaupparetkellä Heiligehafenissa. Peke ja Lissu jatkoivat kohti Bodenseetä myö jäätiin odottelemaan maanantaita, että ottaisko kyseinen Warfi mein maston mut ei. Ja eiku etiäpäin, muttei kuitenkaan kuin mummo lumessa, no oli taas hiton kuumaa ja tyyntä. Keula kohti Travea.

Traveen oli helppo löytää peilityyneltä mereltä, joku tolppa siellä tökötti  se paljastuikin perille tultua tornitaloksi. Hyvä maamerkki,ä näkyy pariinkymmeneen mailiin. Eka illaksi mentiin Lyc n satamaan. Seuraavana päivänä haeskelemaan paikkaa mihin maston voisi jättää. Kumppari retki osoittautui hyödylliseksi. Böbs Werft lupasi homman hoitaa ja hoitikin ja vei soman summan euroja. Oli kundeilla hienot vekottimen mastonnostoon. No masto on nyt siellä kaikkine heepeleineen. Ja me matkalla eteenpäin. Nähtiin kun Queen Elisabeth suuri risteilijä tuli torven soittojen ja kansallislaulujen myötä satamaan ja samana iltana takaisin merelle

Tähän kuvia myöhemmin ( saksa2g siksi)ä

Travesta päästiin lähtemään joskus yhden aikaa kohti Lybeciä halki teollisuusalueiden

8.8.2018 Tultiin Lybeciin iltapäivän lopulla puhuttiin New Port satamassa ihan keskustassa.

Illastamaan kaupungille löydettiin lopulta myös avoin ruokakauppa, edelleen ihan sairaan kuumaa,sisälämpötila veneessä 35.

Taas odotetaan kuvien Kaa parempaa nettiä

 

9.8.2018 Lyybec – Lauenburg kanavaa n 60 km, vaihdoin plotteriinkin km nopeus näyttöön, kun kaikki rajoitukset on kmnä.

Yksi yö kanavalla sulun odotuslaiturissa,siihen tuli kolme muutakin botskia.Alkoi ukkonen ja sade,siis ilmainen suihku.

10.8. Lauenburg

Aika nopeasti matka kanavaa pitkin sujuu vaikka nopeusrajoitukset onkin 10 tai 12kmh ja paljon veneitä, sulut täyttyivät ja letkana ajettiin etiäpäin. Iltapäivällä perillä. Edellisyö oli ukkosta ja raju tuuli, niinkuin vielä aamullaakin. Yöllä metsästettiin Tipi ulkoa kun se oli livahtanut kannelle ja kylkiparkissa kun oltiin, myös metsästys retkelle. Yöllä yhdeltä heräsin kun kissa hyppäsi kannelle.Siellä se natusti jotain saalista,ei oikein selvinnyt mitä,kun tuo tajusi että Antti tuli hakemaan sen sisään ja kiire hotkia saalis.

Tässä vähän kanavakuvia.

Ykköskuvassa laitetaan siltaa paikalleen. Hauska kahvelitakilasta riisuttu tanskalaisalus matkalla Hollantiin. Hampurilaisilta lomat päättyy, hampurilaiset matkalla kotia. Sama sakki koossa koko matkan, vaikka eripaikoissa yövyttiinkin.

Lauenburgiin tultiin iltapäivällä. Kaksi viimeistä sulkua mentiin alaspäin.muut viisi ylöspäin muutama metri kerrallaan.

Lauenburg hieno Vanhakaupunki joen rannalla, Uusikaupunki mäenharjanteella,hirmu työntö polkupyöriä ylös ja jarrut vinkuen alas. Asukkaita netin mukaan 11 tuhatta, hienosto terasseja rannassa,ei kehattu mennä urheilusortsiloissa.

Lauenburgista Elbe Seiten kanavalle, valmistunut Itäsaksan viime vuosikymmenellä, kun Länsipuolella kyllästyttiin byrokratiaan kertoo pilottikirja. Viivasuoraa meininkiä. Kanavalla viivyttiin pari yötä. Tylsä, mutta nopea sanoo pilottikirja, oikeassa ovat. Jännittävin vaihe oli heti Elbeltä lähtiessä Laivahississä.

Noustiin 38 metriä rahtilaivan ja kahden muun huviveneen kanssa. Huima kokemus. Oltiin perimmäisenä nostokuupassa, joten näköalat oli hienot. Siis laivat ja veneet ajetaan isoon altaaseen ja allas nostetaan ylös.Tai toiseen suuntaan alas. Katso videoklipsit  Saken facesta jos kiinnostuit, tähän se ei mahtunut.

Kanavaa ja tunnelmia, tuollaisia pieniä plutakoita on näillä kolmella kanavalla vierasvenesatamat  olleet, toisiin mennään portin avauksella toisiin pienestä kanavan penkkaan avatusta ojasta joihinkin pikku sulun kautta. Hintataso yleensä 20 eskobarin luokkaa.Tyypillistä on,että palveluja luvataan kanavan varsi kyltissä paljon todellista enemmän.Poikkeuksena Hannover Yacht club piti minkä lupasi ja enemmänkin. Tosi ystävällinen satamakapu aina paikalla valmiina auttamaan,yö 22 ekee sisälsi kaiken, mikä täällä päin harvinaista. Yövytty ollaan myös kanavan varsi laiturissa vain pienaluksille kylttien alla. Ilmaista siistiä rauhallista. Ja 20km välein. Täällä siis kaikki mitataan metreinä, oon plotteriinkin vaihtanut ko. Yksiköt.

Nopeutta rajoitetaan 10 tai 12kmh ja sitä myös valvotaan Sulkujen välistä kulkuaikaa tarkkailemalla.

Hannoverista lähteissä tankattiin 280litraa oikeaa dieseliä,ei ekosellaista. Edellisen kerran tankattiin Tanskassa 160l ja sitä aiemmin Kalmarissa 120l. Konetunteja on siis kertynyt.

Siinä muuten hyvässä biodiiselissä on se ongelma,että kun veneen tankit ovat yleensä suuret, meillä 500 litraa kahden puolen venettä, sinne tankkeihin biodiiselissä (jos tankissa himpunkaan vettä) alkaa kasvaa levää, joka tukkii polttoainejärjestelmän, meillä vaihdetaan suodattimia usein, vielä viisi jäljellä.

 

 

Hannoverissa oltiin kaksi yötä, keskiviikkona käytiin junalla Wolfsburgissa VW museossa. Junamatkasta vois kirjoittaa näytelmän…

Kiva museo,vähän vaatimaton konsernin kokoon suhteutettuna,mutta kaikkea oli näytillä toisen  maailmansodan kaluston kautta jälleenrakentamiseen aikaan ja ilmajäähdytteisten boksereiden kautta autourheiluun ja nykypäivään ja tulevaisuuteen. Kattava katsaus VW maailmaan. Upeimpia olivat italialaisten koritehtaiden pikkusarjat VW muunnelmina.

googlettamalla VW museo löytyy ammattilaisten kuva galleria.

 

Hannoverista lähdettiin 16.9.2018 kohti Mindeniä.

 

Kanava ajoa. Helppoa mutta tavallaan tylsää teollisuusalue toisensa jälkeen välillä mentiin jokien yli akveduktia pitkin , paljon ammattiliikennettä. Tanskalaiset lomatuttavat tavattiin taas Mindenissä, kaupungille me huitastiin fillareilla, sieltä yläkerran kanavalta, alakerrassa kun on weserin jokikanava. Rampit ylös ja alas niinkuin  moottoritiellä kahdet sulut kummassakin.

No kuis kävi, Mattilan Peke soitti ja kysyi missä ootte, no mie jotta Mindenissä, ja hää jotta nii myökii,käyväänkö kahvilla, ja käytiinkin muutaman sattumukset jälkeen.

No aika kului nopeasti, Pikitiepälkähä lähti kohti pohjoista ja myö pyörillä takaisin veneelle, siellä olivat samassa kanava laitaparkissa tanskalaiset, ja Hannoverissa tutuksi tullut vanha pariskunta Sveitsistä viemässä venettä Hollantiin talvitelakalle ja hyö ite sit kohti Sveitsiä ja kotia.

Nää tanskalaiset olivat kerran olleet tulossa Saimaalle, mut sairaus tapauksen vuoksi matka oli tyssänt Helsinkiin. Mie heille jätin iltalukemiseksi Saimaan ainuvan kortti sarjan, joka miult oli jäänt veneeseen. Saas nähä näkyykö mustarunkoista kahvelitakilaista teräsgokkia viä Saimaalla.

17.8.2018 Mindenistä Mittelland kanava loppuun.

Oisko mukavia pikku satamia,ei eikä juurikaan tarjolla, ei kauppoja kanavan varrella, tosin hyviä Levike paikkoja usein, mutta se vesi. Ajettiin aina vaan katsomaan seuraavaa,ja niinhän siinä kävi, että iltasella oltiin ajettu tää kanava loppuun.

Ja mitä sitten, mentiin ihan kanavien risteyksessä olevan ravintolan edessä olevaan kivilaituriin, kiva paikka mutta. Nukkumaan käydessä tuli kylkiparkkiin kappale tavararahtari Hollannista, ei hitto satatonninen rahtialus kylkiparkissa ja mie sen ja kivilaiturin välissä, kapteenska kävi iloisesti tempasemassa yhden köyden tolppaan kiinni. Siis yli sata metriä laivaa ja kaksi huvivenettä sen ja kivilaiturin välissä ja eiku nukkumaa Siis hyö siin laivalla,en mie. Miuta vähä pelottiiki, aattelin että jos tuo alkaa yöllä liikkumaan niin pohjassa ollaan.

Mut sitten selvisikin, et hyö hyö oli tarkoituksella ajaneet laivansa pohjasta kiinni. Eikä tarvitse sen kummemmin kiinnittää. Kauniisti lähtivät kuuden jälkeen aamulla, ei puhettakaan pyörteistä tai hipaisuista.  Sinne männiit, minne lie männiit.

18.8.2018 lauantai aamu

Aamulla vaihdettiin kanavan pitäjän reunalaitureihin. Niissä on aina tilaa rahtareille ja semmonen 50 metrii varattuna vain pienaluksille. Niitä on täällä kanavan reunoilla paljon semmoisia 200m -500 metriä pitkiä metallilaitureita  syvennetyssä kanavan penkassa. Ehkä n. 5-10  kmetrin välein.

Konehuolto. Öljyt vaihdettu , tietty suodatin ja myös polttoainepuolen suodattimet. Öljyt kannuissa roskis pisteisiin,joita hoitaa kuulemma kanavayhtiö. Paikalliset pursiseurat maksavat vuosittaisia maksuja kanavayhtiöille ja kaupalliselle liikenteelle nämä ovat maksullisia. Missä EU siellä ongelma, mutta eipäs olekkaan. Eu sopimuksella ulkomaiset huviveneet saavat kulkea vapaasti. Niin myös siellä Saimaan kanavilla.

Ja taas etiäpäin. Kohti Mynsteriä, missä ei tietenkään ollut riittävän syvää huvivenesatamaa. Mutta 15 kilsaa etiäpäin ja löydettiin sellainen yacht club jossa oli niukasti riittävän paljon vettä. Mutapohja pehmeää,  mutta vähän joskus tussahdettiin mutaan kun joku ohimenijä teki isot aallot. Clubilla oli menossa Hopia hääjuhlat, myö oltiin pienen hetken ihmetyksen kohteita, vaikkei kuokkimaan mentykkään. Ei kuulemma suomalaisia liiku.

13-euroo kaikilla herkuilla. Hyvät tosi siistit suihkut, nyt saatiin sitä juomakelpoista vettäkin tankki täyteen.

Ja pyörillä 5 kilsaa lähi Lidliin, kun ruokakin alkoi olla lopussa. Isot reput on poikaa. Yhdeksän litraa vissyä ja kolme isoa reppua täynnä ruokatarvikkeita kulki repussa ja polkupyörien tarakalla ihan nätisti, ja paluumatkalla poikettiin nostamassa rahaa pankkiautomaatista, kun Google kertoi että reitin varrella oli vielä pankkiautomaatti auki. Täällähän ei läheskään joka paikassa kortilla makseta. Ja automaatteja harvassa. Ja auki vain17.00 . On se hankalaa, etenkin kun täällä saa kertanostona vain Max 200 eskobaaria.

Maalaismaisemissa Mynsterissä. Paljon hevostiloja. Ja kuten kuvista käy ilmi lähes joka talossa kattolappeet täynnä aurinkokennoja. Sähkö Saksassa kallista.

19.8. 2018 matkalla Rhein- Herne kanavalle ohi Dortmundin

Nyt kävi niin että miun kanavaopas oli ajastaan jäljessä. Kaivettu paljon uutta ojaa. Hienoa syvää ja siistiä. Kanavayhtiökin vaihtui, muuten se ei näy, mutta jätehuolto melkeinpä puuttuu. Niistä kartoista vielä,sähköiset sellaiset olivat ajan tasalla. Dormundissa ois ollut viehkoja vanhaan kanavaan tehtyjä satamia huviveneille,mut ahneus iski ja etiäpäin.

Ajettiin y voimalan ohi, oli se suuri, vaikkei kuvassa siltä juuri näytäkään. Semmoinen pilvenpiirtäjän korkuinen, ne sellaiset kait reaktoripömpelit jäi jo taakse, varavoimaa pitää pyörittää näemmä hiilellä ja öljyllä vielä molemmin puolin kanavaa.

Tuota kanavan pätkää ei saanut ajaa kukaan klo  22.oo-08.oo välillä, niin kylteissä luki.

Nyt siis matkalla kohti Rhein- ja Dysseldorfia. Yötä pidetään kanavan varren täyspalvelu marinassa, 13 ekee sähköillä. Ei paha. Näillä on täällä 20tonnin nosturit ja rullapukit ja hämähäkit, joilla veneet saadaan nätisti talon omille tosi tukeville pukeille, joita voi vielä sitten siirrellä semmoisella hydraulisella isolla peräkärryllä. Paljon veneitä säilytyksessä. Osassa ”kevätkunnostukset ” menossa. Aikainen mato linnun tappaa vai miten se oli.

Aamulla taas matkaan.

Kuukausi eikä yhtään päivitystä. Miksi?

16.9.2018

Paljon on tapahtunut kuukaudessa, muttei kuitenkaan sitä mistä haaveiltu on eli menoa Etelä-Ranskaan. Oli kyllä aluksi masentavaa,jouduttiin palaamaan Rhein lähtöpisteeseen Duisburgiin, kun  ei muihin satamiin enää päästy. Ongelmana siis satamien kapeat ja matalat suuaukot, joihin villisti virtaava rhein kasaa santaa. Ja talven yläpintaa jopa kahdeksan metriä alempana oleva vesi. Vieläkään ei vettä joessa tarpeeksi. Yli kaksi viikkoa Duisburgissa  kyttäilyä  ja vuokra autolla tilanteen tarkastelua ylä virralla päin. Nyt päätös on kypsä ja ratkaisut talveksi tehty.

 

Jatkuu…

Rhein herne kanava ajettiin seuraavana päivänä läpi ja tultiin Rheinille. Heti kättelyssä kymmenen rahtilaivan keskellä, eikä siinä kohtaa kyllä paljon tajunnut rahtilaivojen liikkeitä, milloin milläkin laidalla ja yritäppäs olla siellä välissä. Mutta pianhan senkin oppi. Ilta alkoi jo pimetä kun tuli eka Marina ja pohjaa kyntäen mentiin sisään. Mukavaksi sisälammeksi osoittautui ja hyviä vapaita paikkoja kun oli. Itse lammessa kyllä vettä 5 m.Veneitä saksalaisia tietty, mutta hollantilaisia ja pari brittiä mahtui mukaan. Siellä tuli ekat kylmät niskaan kun hollantilaiset kertoivat että Ranskassa oli jo ekat kanavat suljettu veden vähyyden takia. Ja hekin menossa kovaa vauhtia takaisin kotiin kun Hollannissa oli osittain sama tilanne.

Satama maksu pituuden mukaan 13 e ja kaksi lasia viiniä yhteensä 5€ suihkut siistit ja elämä mallillaan.Konkreettinen esimerkki matalasta vedestä …teräspurtsikka, joka oli talvehtinut kelluvassa teräslaiturissa ja jäänyt kokonaan kuiville, nyt kolme metriä vesirajan kuivalla puolelle, kyljellään hiekalla.

Poijeslähtiessä  aamulla oltiin sitten kunnolla kiinni ulosmenoaukossa, joki oli yön aikana kasannut hienoa hiekkaa pankon. Päästiin kuitenkin irti vaikka tiukassa oltiinkin,ja löydettiin vähän sopivampi kohta, josta koneella hiesua pöllyyttäen päästiin takaisin joelle.

Vastavirta teki sen, että vauhtia sai helposti vain sellaiset 5-7km tunnissa. Solmuina  se olisi ollut ihan hyvä matka vauhti, mutta näin ollen alkoi valjeta se totuus, mitä ei virtausta taulukoista tutkiessa talvella ollut osannut tajuta. 200km Koblenziin ja Mooselille ei ihan kolmessa päivässä taida onnistua. Pahimmillaan vauhti putosi 4,7km tunnissa.

Dysseldorfiin tultiin hyvissä ajoin neljän maissa ja heti löytyi kiva satama, jonne päästiin yhdellä töyssyllä. Paikallinen kanootti ja pursiseura, jonka baarina ja huoltotoimintatiloina toimineen asuntolaivan kylkeen päästiin vierasparkkiin. Vuorokausi olikohan 12€ ja puarissa pullollinen olutta 1€ , sähköt ja suihkut kuului hintaan. Ja oikeesti mukavia ihmisiä.

Siellähän me sitten muutama päivä vietettiin, pyöräilyä pitkin kaupunkia hyviä pyöräteitä pitkin. Eipä ollut toinen maailmansota sinnekkään montaa rakennusta jättänyt. Pääsääntöisesti nämä teollisuusalueen kaupungit on pommitettu aikaslailla mustalle mullalle, hurjia valokuvia monessa paikassa näytillä.

Tässä Dysselissä vielä toivoa täynnä. Tuo ruotsalainen Najad 34 taisi livahtaa Välimerelle. Ajaneet lie vuoroon vaikkei siellä yöllä sais huviveneellä olla. Tavattiin Lyybekissä. Samassa kuvassa rahtilaivan Ahteri. Aika tyhjänä menee alaspäin.

24.8. Lähettiin kohti Kölniä, rahtilaivojen metkut jo opittu, jossain kohden väylän syväosuus vain kovin kapea, eikä huvivenettä siellä kunnioitettu pätkääkään. Virta vaan hidasti menoa sen verran että poikettiin Leverkuusenissa Hilden satamaan. Aamusta aikaisin kohti Kölniä. Ei puhettakaan huvivenesatamiin 2 kpl pääsystä, keskellä Kölniä kolmannen kerran pohjassa ja pahasti. Virta painoi veneen yli kaksikymmentä astetta kallelleen  köli hiekkapankossa kiinni ja yhä matalampaa virta meitä painoi. Lopulta apua saatiin bootpolizeilta, tosin heidän iso alus päässyt mein lähellekään, mutta hein kokemus auttoi. Ohje kuului peräsin osoittamaan pohjaa kohti, kallellaan kun oltiin ja täysillä eteen ja heti täysillä taakse, se eteenpäin nykäisy kohotti persettä ja takaisin nykäisyllä tultiin jo nelkytsenttii takaisin, sama uudestaan ja uudestaan ja kas kohta kelluttiin 1,6 m näytti kaiku. Tämä siis kartan mukaan keskiväylällä. Poliisit totesi ettei mitään asiaa Kölnissä maihin, mutta kokeilkaa kymmenen kilsaa etiäpäin, jossa satama johon todnäk.pääsette ja mentiin, muttei päästy ja taas pohjassa, Taru etsi netistä ylävirralla olevia huvivene satamia soittoja sinne ja net päätyi toteamukseen no chance. Bonnissa vain metri vettä. Jess eiku vene ympäri ja alajuoksun kohti. Tarkoitus oli mennä Dysseldorfiin uudestaan pähkäilemään, muttei me enään sinnekään päästy  ja taas pohjassa.

Sitä ennen oltiin kyllä oltu taas yö Leverkuusenissa no moottori paukautti ulospullahtaneesta tiivistesteestä öljyt pilssiin.Vika nopeasti korjattu varaosia onneksi löytyi, öljyn siivoaminen pilssistä eri juttu. Päivän homma.

Virtahan toi alaspäin vauhdilla, nyt 19km ja pian oltiin Duisburgissa ja vanhassa kaupungin sisäsatamassa. Jossa vettä piisasi olihan koko satama alue metallilevyillä reunustetun kanavan perillä,vettä 3,9m koko Marina rakennettu kelluvaksi, kaikkine rakennuksineen, nyt remontissa vähän ankea, mutta kaupat ja kaupungin keskusta heti vieressä. Suihkut siistit ja aina puhtaat, pesutupa pyykkikoneineen ja kuivureineen kuului hintaan samoin sähkö yms. Vettä siis riitti, mutta kuvista käynee selville, että alhaalla oltiin. 10 metriä ois varaa nousta ylöspäin, sanoi satamakapu, 40 vuotta sitten kaksikymppisenä Siirtolaisena maahan Turkista muuttanut sydämellinen mies.

Siirtolaisia tällä alueella on paljon, töitä teollisuudessa näyttää kuitenkin riittävän kaikille, no ei täällä ainakaan arkipäivisin kaupungilla näy ketään, eläkeläisiä vain kaffeilla. Viikonloppuisin sen sijaan on väkeä kuin pipoa ja kansalaisuus kirjo todella laaja.

 

NYT ON SIIS LOKAKUUN 7.

 

Paljon on tapahtunut tällä välin. Plogin päivitys into on ollut vähän huono, kuin myös Saksalainen netti, älä edes haaveile 4g yhteydestä, hyvä kun jotain yhteyttä löytyy. Ja kyl tää vesitilanne otti päähän.

No mitä tehtiin kaksi viikkoa Duisburgissa. Aluksi vuokrattiin auto ja ajettiin Mooselille ja Rheinin yläjuoksulle. Moselissa vesitilanne hyvä, vaikka kuin ois seilattu, no sitähän säännöstellään padoilla, joissa on sulut laivoille ja joskus veneille omat. Rhein silloin syyskuussa tosi matala, risteilylaivat eivät päässeet laitureihinsa,

Mooselilla on kaunista, siitä tuonnempana.

Rheinillä käytiin katsomassa suomalaisen ratsuväki historian paikkoja.

Täällä herra ritari Stålhanske on joukkoineen vahtia pitänyt . Stoltzenfelt.

 

Ja jos oikein historian opintoni Joensuusta muistan, kyseisen herran ratsujoukot aloittivat uudenlaisen taistelutaktiikan. Ranskalaiset esim. käyttivät ratsujoukkojaan niin, että ratsukot laukkasivat joukkojen eteen; laukaisivat musketit ja takaisin lataamaan musketit, suomalaiset tai siis ruotsalaiset ratsujoukot sensijaan hyökkäsivät lähes ilman suojaavia varusteita, ( hevosilla oli käsittääkseni vahvat nahkaiset rintasuojukset) täyttä laukkaa tiiviissä muodostelmassa pitkine miekkoineen polvi viereisen ratsastajan polvitaipeessa päin vihollisen jalkaväkeä pienine sitkeine ja kaikennähneine suomenhevosineen. Jälki oli hirveää kerrotaan.

Rheinin yläjuoksulta takaisin Duisburgiin keskivikkona oli jo päätös syntynyt, vene jää talvisäilytykseen. Mutta mutta ajelimme autolla sinne ja tänne ei maapaikkaa saatu. Täällä siis todellakin säilytetään veneet vedessä. Rhein Herne kanavalta löytyi satama, jossa oli 20 tonnin nosturi. Muttei siirtopukkeja enään vapaana, joten vesipaikka sieltä löytyi. Jäimme miettimään., Sinä aikana kuitenkin päätimme että haen auton Suomesta. Junalla Dysseliin sieltä suora finskin lento kaksi kertaa päivässä joka päivä, (mikä minua hämmästytti) Suomeen klo 11.50 lähdöt tiistaina ja torstaina halvimpia alkaen 120 ekee.

Sisko heitti minut Hesasta Sysmään kun ”oli mökille menossa” no iso kiitos anyway. Siellä kävin moikkaamassa äiskää ja syömässä hirvipihvit NAM ja sitten äiskän autolla Lpraan… Transporter alle ja Turkuun aamukahville. Tukholmaan alle 190 cm korkea ja alle 5 m pitkä auto ja neljän hengen hytti päivälautalla 47 €.

Tukholmasta kohti Malmööta ja siltaa pitkin Tanskaan ja sieltä Saksaan ja Hampurin ja Mynsterin ohi Duisburgiin missä perjantai ehtoolla.n 1700km. Kerran piti torkahtaa ei ole mies entisensä… joskus oon ajanut nonstoppina vessa ja ruokataukoja lukuun ottamatta Pariisiin. Vuosi oli kait 91.

Miun reissu aikana Taru ja Antti olivat fillareilla katselemassa Duisburgin lähialueiden jutskuja. Taru saakiin kertoa ja kuvittaa ne ihan isse!…

No sitten lauantai aamuna uudestaan Rheinille vähän myötä virtaa ja tiukka oikea Rhein- Herne kanavalle. Kaksien Sulkujen ja noin 40 km jälkeen jäimme yöksi Oberhausenin viehkoon venesatamaan. Ympärillä valtava huvittelumaailma, Legoland, satatuhatta ravintolaa valtava ostosmaailma,et jaksa kävellä läpi, kanavia, suihkulähteitä ,hirmuinen areena, jossa parhaillaan Nightwish Königs Pils areenalla. Yms. yms. Muunmuassa vanhaan valtavaan teollisuus kasuuniin tehty maailman vuoristot näyttely., sen katolle sai kiivetä, käytiin siellä Anan kaa. 210 metriä merenpinnasta, komiat näkymät Ruhrin teollisuus keskittymään. Ja hienossa meriakvaariossa käytiin kaa.

Naapuriveneilijä puhui meidät ympäri , jotta jättäkää vene tänne, suojainen allas teollisuuden ja parin ydinvoimalan lauhdevedet pitävät paikan kuulema sulana, laivaliikenne kulkee koko talven ja satama mestari paikalla läpi talven, niinpä meidät oli ylipuhuttu ja tehtiin sopimus . Maaliskuulla taas vene tulille ja kohti Travea mastoa hakemaan. JaJa odottelemaan sopivia ilmoja merelle lähtöön ja kohti Tanskaa. Satamaan tuli myös muita kohtalotovereita, jotka matala vesi esti etenemästä, Hollantilaiset päätti jättää veneen Duisburgiin, Berliiniläiset ovat jo lähteneet kotia kohti, samoin Frankfurt aM purtsikkalaiset lähtivät, vaikka olivat tehneet sopimuksen. Rheinin vesi jo noussut, pääsisi läpi, mutta Ranska sulkee, huvivenekausi ohi.

Oberhausenissa paljon ihmeitä, joita ollaan käyty ihmettelemässä, niistäkin lähipäivinä. Nyt parhaillaan palaamassa Etelä-Saksa-,Baijer-, Itävalta-, Pohjois- Ranska-, Luxemburg- kiertueelta, josta tarkemmin lähipäivinä.